Painoindeksin vaikutus subjektiivisesti arvioituun fyysiseen kuormitukseen inaktiivisilla naisilla

Abstract

TIIVISTELMÄ

Painoindeksin vaikutus subjektiivisesti arvioituun fyysiseen kuormitukseen inaktiivisilla naisilla Paula Lähteenmäki Jyväskylän yliopisto, liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, terveystieteiden laitos 2010 42 sivua, 11 liitettä

Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena oli määrittää, miten subjektiivisesti arvioitu fyysinen kuormitus eroaa inaktiivisilla, eri painoindeksin omaavilla 20–30-vuotiailla naishenkilöillä kevyessä, kohtalaisen rasittavassa ja rasittavassa kuormituksessa. Lisäksi tarkoituksena oli määrittää, mikä merkitys subjektiivisella arviolla ja RPE-asteikon (koetun kuormittuneisuuden asteikko) käytöllä on liikuntasuositusten kannalta. Pilottitutkimukseen osallistui Jyväskylän yliopiston opiskelijoita (miehet n=4, naiset n=14). Tutkimus sisälsi kehonkoostumuksen ja fyysisen aktiivisuuden rasittavuuden arvioinnin (RPE-asteikko 6-20, mukana tasot 11, 13, 15). Liikuntamuotona tutkimuksessa oli kävely tai juoksu. Testi sisälsi kolme 10 minuutin kuormitustasoa, joiden aikana mitattiin sykettä, askelten määrää, matkaa ja aikaa. Tutkimusjoukoksi valittiin naiset (n=13), jotka jaettiin painoindeksin mukaan kahteen ryhmään (painoindeksi joko ≤23 tai ≥23,1). Ryhmiä vertailtiin jokaisella kuormitustasolla kävelynopeuden, sykkeen, kadenssin ja hapenkulutuksen suhteen.

Painoindeksi korreloi kävelynopeuteen, sykkeeseen ja hapenkulutukseen negatiivisesti ja kohtalaisesti kaikilla kuormitustasoilla (RPE tasot 11, 13, 15). Hapenkulutuksessa kohtalaisen rasittavalla tasolla ilmeni voimakas korrelaatio (-0,706). Suurempi painoindeksi oli yhteydessä hitaampaan vauhtiin, matalampaan sykkeeseen ja pienempään hapenkulutukseen jokaisella RPE-tasolla sekä lisäksi pienempään kadenssiin rasittavassa kuormituksessa. Kävelynopeus, syke ja hapenkulutus erosivat tilastollisesti merkitsevästi (p<0.050) ryhmien (painoindeksi joko ≤23 tai ≥23,1) välillä kohtalaisen rasittavalla (RPE 13) kuormitustasolla. Yleisesti ottaen kaikki kuormitustasot suoritettiin subjektiivisen tuntemuksen mukaan objektiivista tavoitetasoa suuremmalla intensiteetillä.

Tulokset osoittavat, että subjektiivisesti arvioitu fyysinen kuormitus eroaa ryhmien (painoindeksi joko ≤23 tai ≥23,1) välillä jokaisella kuormitustasolla, ja erityisesti kohtalaisen rasittavassa kuormituksessa. Naiset, joiden painoindeksi on suurempi, liikkuvat hitaammin ja matalammalla teholla, mutta kokevat liikunnan tästä huolimatta yhtä kuormittavana kuin pienemmän painoindeksin omaavat naiset. Säännöllinen, kohtalaisen rasittavalta tuntuva liikunta on suuremman painoindeksin omaaville naisille suositeltavaa, koska sen he osasivat arvioida subjektiivisesti lähelle objektiivisesti mitattua tulosta. Inaktiivisilla naisilla Borgin RPE-asteikon käyttäminen liikuntasuosituksissa intensiteetin määrittämiseen on tämän Pro Gradu -tutkielman perusteella hyödyllistä, vaikka tehot näin nousivatkin aika korkealle. Jatkotutkimus tulosten varmistamiseksi suuremmalla tutkimusjoukolla on tarpeellinen.