Sydämen autonominen säätely intensiivisen harjoittelujakson aikana ampumahiihtäjillä

Abstract

Ville Vesterinen. 2006. Sydämen autonominen säätely intensiivisen harjoittelujakson aikana ampumahiihtäjillä. Jyväskylän yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Liikuntafysiologian kandidaatintut-kielma. 40 sivua. Huippu-urheilijoiden harjoittelu on sekä määrällisesti että laadullisesti niin kovaa, että liikutaan aivan ylirasitustilan ja tuottavan harjoittelun rajoilla. Tällöin harjoituskuormituksen seuranta on avainasemassa, jotta urheilija ei ajautuisi ylirasitustilaan. On havaittu, että yhtenä käyttökelpoisena menetelmänä harjoituskuormituksen seurannassa on autonomisen hermoston säätelyn seuraaminen sykevaihtelun avulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, miten 11 vuorokauden harjoitusjakso vaikuttaa autonomisen hermoston säätelyä kuvaaviin sykevaihtelumuuttujiin sekä tutkia vaikuttaako harjoittelun rytmitys sykevaihteluun. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää koetun palautuneisuustilan ja sykevaihtelumuuttujien muutosten yhteyttä harjoituskuormituksen muutok-siin Koehenkilöinä (n=8) oli ampumahiihdon olympiaryhmän ampumahiihtäjiä, kolme naista (20 ± 2 v) ja viisi miestä (22 ± 1 v). Tutkimus toteutettiin normaalin harjoitusleirin yhteydessä marraskuussa 2005. Urheilijat keräsivät sykedataa harjoituksista sekä öisin nukkuessaan. Lisäksi he täyttivät jo-kaisesta harjoituksesta kuormittavuuskyselyn sekä aamuisin palautuneisuuskyselyn, jossa he arvioi-vat sen hetkistä fyysistä ja psyykkistä palautuneisuuttaan. Harjoitusten sykedatan ja kyselyiden pe-rusteella määritettiin harjoittelun kuormittavuus koko harjoitusjaksolle sekä valitulle kuormittavalle ja palauttavalle päivälle. Harjoitusten kuormittavuutta kuvasi harjoitusten kesto, TRIMP (=training impulse) ja sykevaihteluun pohjautuva rasituskertymä, EPOC. Yösykekeräykset suoritettiin ensim-mäisen harjoituspäivän jälkeisenä yönä, em. kuormittavan ja palauttavan päivän jälkeisenä yönä sekä leirin lopussa. Yönaikaiset sykevaihtelumuuttujat keskiarvoistettiin klo 01:00 – 04:00 väliseltä aikajaksolta. Tarkasteltavina muuttujina olivat keskisyke (HRavg), matalin syke (HRmin,50 peräkkäi-sen sykevälin matalin sykekeskitaso), sykevälien keskihajonta (SDRR), peräkkäisten sykevälien keskimääräinen vaihtelu (RMSSD), erittäin matalataajuuksinen sykevaihtelu (VLF), matalataajuuk-sinen sykevaihtelu (LF), korkeataajuuksinen sykevaihtelu (HF ja HF2) ja kokonaissykevaihtelu (TP). Lisäksi tarkastelussa oli Firstbeat Technologies Oy:n Hyvinvointianalyysin sykevaihteluun pohjautuva laskennallinen stressi- ja palautumis –indeksi, stressi- ja palautumisreaktioiden suhteel-linen osuus ja voimavara -indeksi (koko yönaikaiseen sykedataan perustuva). Sykevaihtelumuuttu-jien muutosta tarkasteltiin leirin alku- ja loppumittauksien välillä sekä kuormittavan ja palauttavan päivien jälkeisten mittausten välillä verrannollisten parien t-testillä. Tutkittaessa harjoitusten kuor-mittavuuden suhteellisten muutosten yhteyttä subjektiivisen palautuneisuustilan muutoksiin ja sy-kevaihtelun suhteellisiin muutoksiin käytettiin Pearsonin korrelaatiota. Harjoitusjakson vaikutuksesta TP lisääntyi (p<0.05), kuten myös HF, HF2 ja LF (p<0.05). Lisäksi HRavg madaltui (p<0.05) ja RMSSD lisääntyi (p<0.05). Palautumis –indeksi suureni ja stressi –indeksi pieneni harjoitusjakson aikana (p<0.05). Harjoittelun kuormitus ja kesto olivat selvästi vä-häisempää palauttavana päivänä kuin kuormittavana päivänä (p<0.001). Palauttavan vuorokauden aikana koettu palautuneisuustila koheni (p<0.01), kuten myös palautumis- ja voimavaraindeksi (p<0.05). HRavg madaltui palauttavan vuorokauden vaikutuksesta (p<0.01). Muissa sykevaihtelu-muuttujissa ei tapahtunut muutoksia. Harjoitusten kuormittavuuden suhteellisten muutosten ja koe-tun palautuneisuustilan muutosten väliltä löytyi vahva yhteys (-0.973, p<0.01), mutta sykevaihte-lumuuttujiin yhteyttä ei löytynyt. Johtopäätöksenä oli, että harjoitusjakso lisäsi sykevaihtelua, joka osoittaa parasympaattisen aktiivisuuden lisääntyneen.