Jäljet sanoissa : jälkistrukturalistisen kirjallisuuskäsityksen tulo 1980-luvun Suomeen

Abstract

The present study aims at exploring the ways in which the poststructuralist conception of literature came to Finnish literary discourse in the 1980s. The main focus of the study is in the analysis of Markku Eskelinen and Jyrki Lehtola’s essay collection Jälkisanat. Sianhoito-opas (1987) along with its reception. The study also charts what was written about poststructuralism in the 1980s in Finnish before Jälkisanat and after it. The corpus of the study therefore consists of Jälkisanat, 25 reviews written about it and a great number of articles published in such Finnish newspapers and journals as Helsingin Sanomat, Parnasso, Taide, Synteesi, Tiede & edistys etc.The first Finnish writings on poststructuralism were published in the beginning of the 1980s. The number of the texts on the issue (either translations or short articles) grew moderately during the decade, and they were usually published in such journals or newspapers as Taide or Helsingin Sanomat. It seems that initially philosophers and social scientists were particularly interested inpoststructuralist theories. The first larger publication on poststructuralism by a literary critic was Synteesi’s special issue on Jacques Derrida in 1985, edited by the literary scholar Outi Pasanen. Jälkisanat was, however, the first Finnish text to apply the theories to its own writing.Jälkisanat is a provocative collection of essays that criticizes heavily the Finnish culture, literature, literary study, literary criticism and philosophy of the 1980s. It employs many theories drawn from Jacques Derrida’s deconstruction and Gilles Deleuze and Félix Guttari’s schizoanalysis to the postmodernist theories of literature. Jälkisanat itself can also be read both as a postmodernist and as a poststructuralist work.Jälkisanat blames the Finnish culture of 1980s for being out of date. It criticizes Finnish literature for a lack of postmodernism, avantgarde or experimentality. Finnish philosophy is accused of neglecting the continental thought in favor of the analytic tradition of philosophy. The Finnish study of literature is reproached for theoretical ignorance. The stricture against Finnish culture is expressed in an exceptionally harsh way and without showing any respect. Many of the active participants of the time are also mentioned by name in a quite abusive manner.The reception of Jälkisanat was contradictory in many ways. Some of the critics found the work tasteless or theoretically unqualified and especially the slandering was often seen as unnecessary. Not many of the critics were, however, familiar with the theories used in Jälkisanat. On the other hand, some of the critics thought that Jälkisanat was a welcome intervention to the stagnant state of the Finnish culture of the time. The reception was, however, unbalanced from the viewpoint of the conceptions of literature because the experimental features of Jälkisanat were widely neglected.The “conception of literature” is one of the most important concepts of the study and it refers to the ways of seeing what literature is or what it should be. The conceptions of literature do not always appear peacefully, and as the short survey in the study shows there have been several struggles between different conceptions of literature in Finland before the one provoked by Jälkisanat. The method of the study is based on Michel Foucault’s archaeology of knowledge, from which derive the concepts of discourse, discoursive formation and statement (énoncé). In the study, the whole Finnish literature including the writers, readers, critics, publishers and so forth is seen as a discourse in a Foucauldian sense. As such it is to be understood as a set of practices and ways of thinking and speaking that together form the whole we regard as Finnish literature. The conceptions of literature are seen in the study as discoursive formations within literary discourse. The smallest unit of discoursive formations (and discourses) is the statement, or the matter that makes it possible to say something unique in a certain discoursive formation.The conceptions of literature are constructions formed on the basis of a careful analysis of the corpus. They may be realized in texts as mere propositions but also in the ways in which the literary texts themselves are constructed. In the present study one can find for example a mimetic conception of literature and a conception of literature based on the idea of transparency of the language in literature. Both are targeted in Jälkisanat. Jälkisanat for its part puts into practicethe poststructuralist and postmodernist conceptions of literature both in its arguments and in its own writing. In the reception, one can find among others a deconstructionist conception of literature and a conception of literature based on the idea of communicativeness of literature.Though the main focus of the study is on the analysis of Jälkisanat and its reception it also draws a wider picture of the Finnish culture of the 1980s. Despite a few attempts by the younger generation to break the Finnish consensus of the time, it seems that especially in literature the power was still in the hands of a somewhat conservative elite that was against poststructuralism and perhaps theories in general, too.

Anna Helle selvitti väitöskirjassaan, milloin ja miten ranskalaisiin teorioihin pohjaava jälkistrukturalistinen kirjallisuuskäsitys tuli Suomeen. Tutkimuksen päähuomion kohteena on aikanaan huomiota herättänyt Markku Eskelisen ja Jyrki Lehtolan esseeteos Jälkisanat. Sianhoito-opas (1987) vastaanottoineen. Helle kartoittaa myös, mitä jälkistrukturalismista kirjoitettiin 1980-luvulla suomalaisissa lehdissä ja kirjoissa.Jälkistrukturalismilla tarkoitetaan lähinnä ranskalaisperäisiä teorioita, jotka kuuluvat usein semiologian jatkumoon ja jotka pyrkivät haastamaan erityisesti strukturalismin ja fenomenologian projektit. Jälkistrukturalistiset teoriat kyseenalaistavat esimerkiksi sellaisia länsimaisen ajattelun peruskäsitteitä ja -käsityksiä kuin totuus, tietoisuus ja subjektin autonomisuus. Kirjallisuudentutkimuksen kannalta olennaista on myös tapa, jolla jälkistrukturalistiset teoriat kyseenalaistavat tulkinnan ehtoja. Lisäksi jälkistrukturalistien kirjoitukset ovat usein tyyliltään omintakeisia ja vaikeatajuisia.Tunnetuimpia jälkistrukturalisteja ovat ranskalaiset Jacques Derrida, Michel Foucault, Gilles Deleuze & Félix Guattari, Jean-François Lyotard, Roland Barthes myöhäistuotannossaan ja Julia Kristeva. Ranskassa jälkistrukturalismin alkuvaiheet sijoittuvat 1960-luvun lopulle ja 1970-luvun alkuun.Suomessa ensimmäiset maininnat jälkistrukturalistisista teorioista löytyvät 1980-luvun alusta. Laajempaa tunnettuutta ne saavuttivat vuosikymmenen puolivälissä, jolloin julkaistiin muun muassa taiteidenvälisen tutkimuksen aikakauslehti Synteesin Derrida-erikoisnumero. Eskelisen ja Lehtolan Jälkisanat oli kuitenkin ensimmäisen suomenkielinen teksti, jossa jälkistrukturalistisia teorioita sovellettiin teoksen rakenteessa, tyylissä ja kirjoitustavoissa.Jälkisanat on provosoiva kokoelma kirjoituksia, joissa suomitaan teoksen ilmestymisajan suomalaista kulttuuria, kirjallisuutta, analyyttista filosofiaa, kirjallisuudentutkimusta ja -opetusta ja kirjallisuuskritiikkiä kovasanaisesti ja paikoin herjaavaan tyyliin. Suomalaista kulttuuria syytetään vanhanaikaisuudesta ja tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista suhteessa jälkistrukturalistisiin teorioihin ja avantgardekirjallisuuteen. Jälkistrukturalismin, postmodernismin ja kokeellisuuden puolesta Jälkisanat sen sijaan liputtaa sekä suorasanaisin kannanotoin että tavoilla, joilla teos on kirjoitettu.Jälkisanojen vastaanotto oli ristiriitainen ja vaihteli riemastuksesta vihamielisyyteen. Osa kriitikoista piti teosta mauttomana ja teoreettisesti köykäisenä tai vanhanaikaisena, kun taas toisten mielestä teoksen teoreettinen taso oli riittävä ja teos provosoivuudessaan tervetullut kannanotto ajan suomalaisen kulttuurin pysähtyneisyyteen. Kirja herätti paljon kiinnostusta, ja moni kirjallisuusinstituution ja akateemisen maailman edustaja halusi ilmaista kantansa joko Jälkisanojen ja jälkistrukturalismin puolesta tai niitä vastaan.- Kirjallisuuskäsitysten näkökulmasta vastaanotto oli yksipuolinen, sillä Jälkisanojen kokeellisuuteen, tapoihin joilla se on kirjoitettu ja näiden merkitykseen ei juurikaan kiinnitetty huomiota, vaan teosta luettiin enimmäkseen suorana suomalaisen kulttuurin kritiikkinä, Helle toteaa.Tutkimus tuo tietoa paitsi jälkistrukturalismin Suomeen tuomisesta myös 1980-luvun suomalaisesta kulttuurista yleisemmin. Jälkisanoissa ja sen vastaanotossa jälkistrukturalistinen kirjallisuuskäsitys asettuu vastakkain aikaisempien suomalaisten kirjallisuuskäsitysten kanssa. Tämän törmäyksen analysoiminen on tärkeää niin suomalaisen kirjallisuuden ja kirjallisuudentutkimuksen itseymmärryksen kuin kulttuuri- ja oppihistorian kannalta, sillä jälkistrukturalismi on sittemmin muuttanut suomalaista kirjallisuutta ja kirjallisuudentutkimusta.