Epäsuoran juoksumattotestin ja lihaskuntotestien yhteydet 16- vuotiaiden hiihtosuoritukseen

Abstract

Kurunmäki, V-P. 2003. Epäsuoran juoksumattotestin ja lihaskuntotestien yhteydet 16- vuotiaiden hiihtosuoritukseen. VTE.210 Johdatus omatoimiseen tutkimustyöhön. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. 35 sivua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää epäsuoran juoksumattotestin, lihaskuntotestien sekä niiden yhteydessä tehtyjen liikkuvuus- ja antropometriamittausten yhteyksiä nuorten hiihtäjien kilpailumenestykseen. Koehenkilöinä toimivat 16-vuotiaat hiihtäjät (272 poikaa ja 216 tyttöä), jotka osallistuivat vuosina 1997-2002 SHL:n aluevalmennusryhmien pääsykoetesteihin. He suorittivat epäsuoran juoksumattotestin, vatsalihasten maksimivoimatestin, penkkipunnerruksen toistomaksimitestin sekä alaraajojen liikkuvuustestit. Antropometriset mittaukset käsittivät painon, pituuden ja rasvaprosentin määrittämisen. Tulosten mukaan juoksumattotestillä voidaan ennustaa tyttöjen perinteisen ja vapaan hiihtotavan kilpailumenestystä (r=0.42-0.61, p<0.01). Poikien osalta juoksumattotesti ennusti hyvin vapaan hiihtomenestystä (r=0.59, p<0.05). Talvella paremmin pärjänneet hiihtäjät saavuttivat parempia tuloksia myös penkkipunnerrustestissä (p<0.05). Lisäksi tytöillä alhainen rasvaprosentti ennusti hiihtomenestystä molemmilla hiihtotavoilla (r=0.51, p<0.05). Vaikka juoksumattotestin ja hiihtomenestyksen väliset yhteydet olivat tilastollisesti merkitseviä, jäivät korrelaatiokertoimet melko alhaisiksi. Tulosten selittävyysaste (r2) olikin niin pieni, että aiempiin tutkimuksiin pohjautuen hiihtäjien testauksessa tulisi suosia lajinomaisia testejä. Lihaskuntotestien osalta lisätutkimuksia tarvitaan.