Lajinomaisen kuormituksen vaikutukset lyönnin voimaan ja suoritustekniikkaan nyrkkeilyssä

Abstract

Aki Sipilä. 2006. Lajinomaisen kuormituksen vaikutukset lyönnin voimaan ja suoritustekniikkaan nyrkkeilyssä. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Olympiatyylin nyrkkeilyn arvostelutapa asettaa entistä enemmän vaatimuksia nopeusvoima- ja nopeuskestävyysominaisuuksille, koska nämä ominaisuudet korostuvat entisestään ottelun ratkaisuerissä ja pitkissä turnauksissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin väsymyksen ilmenemistä lajinomaisessa kuor-mituksessa ja sen vaikutusta oikean suoran törmäysvoimaan, voimantuottoon, niiden saavuttamisaikoihin sekä lajitekniseen suoritukseen. Tutkimukseen osal-listui seitsemän maajoukkuetason nyrkkeilijää. Lajinomainen kuormitus tapahtui neljässä 2 minuutin jaksossa, joita seurasi yhden minuutin pituinen tauko. Tau-kojen aikana mitattiin oikean suoran törmäysvoima seinätyynyyn, jonka taakse oli kiinnitetty voimalevyanturit. Molempien jalkojen alla oli myös voimalevyantu-rit, joista kontrolloitiin jalkojen voimien muutoksia eri lyöntisuoritusten välillä. Koehenkilöiden lyöntisuoritukset voimamittausten aikana kuvattiin, joista analy-soitiin lyöntitekniikassa tapahtuneita muutoksia. Kuormituksen aiheuttamia fy-siologisia muutoksia kontrolloitiin syke- ja laktaattimittausten avulla. Kuormituserien aikana ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja lyötyjen iskujen (keskimäärin 391 iskua/erä) tai sarjojen (13–14 sarjaa/erä) määrissä. Veren laktaattipitoisuudet ja sydämen lyöntitiheys nousivat tilastollisesti merkitsevästi (p<0.001) kaikkien kuormituserien välillä. Viimeisen kuormituserän jälkeen ve-ren laktaattipitoisuus oli keskimäärin 13.5 mmol/l ja sydämen syke 197 krt/min. Oikean suoran törmäysvoima oli ennen kuormitusta (5 818 N) tilastollisesti mer-kitsevästi (p<0.05) voimakkaampaa kuin 1., 2. ja 3. kuormituserän jälkeen lyö-dyssä iskussa ja alhaisimmillaan se oli 2. kuormituserän jälkeen (5 101 N). Maksimaalisen törmäysvoiman saavuttamisaikojen välillä ei havaittu tilastolli-sesti merkitseviä eroja. Maksimaalisen voimantuottonopeuden osalta havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja (p<0.01) kaikkien kuormituserien ja ennen kuor-mitusta tehtyjen suoritusten välillä, joka oli alhaisimmillaan 1. kuormituserän jälkeen (514 041 N/s) ja suurinta ennen kuormitusta (635 975 N/s). Maksimaali-sen voimantuottoajan kohdalla havaittiin tilastollisesti lähes merkitseviä tai mer-kitseviä (p<0.1-0.05) eroja ennen kuormitusta ja kahden ensimmäisen kuormi-tuserän välillä. Lyöntitekniikassa havaittiin selkeästi kehon painopisteen voi-makkaampi siirtyminen eteenpäin väsymyksen lisääntyessä. Tutkimuksen päätuloksena oli, että väsymyksen lisääntyessä oikean suoran törmäysvoima väheni. Lajiteknisen suorituksen heikkenemisen aiheutti jalkojen voimantuottokyvyn heikkeneminen väsymyksen lisääntyessä, jolloin nyrkkeilijät siirsivät kehonsa painopistettä voimakkaammin eteenpäin.