Vanhempien ja lasten toimijuuteen konduktiivisessa kasvatuksessa

Abstract

Sanna Uotinen tarkasteli tutkimuksessaan liikuntavammaisten lasten perheitä, jotka osallistuivat 3-4 viikon konduktiivisen kasvatuksen kurssille. Uotinen selvitti perheiden tarpeita ja kokemuksia lastensa kuntoutuksesta, vanhempien kokemuksia kurssista sekä kuvasi perheiden arjen ratkaisuja kurssin jälkeen.Konduktiivinen kasvatus on liikuntavammaisten lasten ja aikuisten ohjaus- ja oppimismalli, jossa on pyritty yhdistämään opetukselliset ja kuntoutukselliset lähtökohdat. Tavoitteena on tukea lapsen oppimista ja itsenäistä toimintaa. Konduktiivista kasvatusta toteutetaan lapsiryhmässä, jota ohjaa koulutettu ohjaaja. Konduktiivinen kasvatus antaa myös toimintatapoja vanhempien ja lasten jokapäiväiseen arkeen ja vuorovaikutukseen.Vanhempien kertomuksista tuli esille, että nykyisissä kuntoutuspalveluissa heitä askarruttivat mm. joidenkin ammattilaisten lapsikuvan yksipuolisuus, kuntoutuksen irrallisuus lapsen arjesta sekä lapsen ja vanhempien oman osallisuuden vähyys kuntoutuksessa. Osa perheistä osallistui konduktiivisen kasvatuksen kurssille mielenkiinnosta, uteliaisuudesta tai esimerkiksi jonkin ammattilaisen suosituksesta. Osa taas halusi selkeästi jotain uutta tai lisää lapsen kuntoutukseen.Lasten vanhemmat kokivat ryhmämuotoisen intensiivisen konduktiivisen kasvatuksen kurssin erittäin myönteisenä ja innostavana niin itsensä kuin lapsensakin kannalta.Kurssin lapsiryhmä oli merkityksellinen. Vaikka kurssi koettiin lapsen kannalta vaativaksi ja raskaaksikin, lapsi näytti nauttivan siitä. Muiden lasten kohtaaminen ja harjoitusten tekeminen yhdessä oli tärkeää ja motivoivaa, ja lapsen aktiivisuuden ja toimijuuden nähtiin vahvistuvan. Myös vanhempien kannalta kurssi oli tärkeä. Vanhemmat olivat kurssilla avustamassa lastaan ja myös vanhempia ohjattiin. Ohjaus ja toiminta kurssilla näytti tavoittavan vanhemmat hyvin, sillä vanhemmat kokivat saaneensa tietoa ja konkreettisia toimintamalleja, miten ohjata lasta kotona. Kuntoutus arkipäiväistyi – sitä ei koettu enää ”salatieteeksi”, kuten eräs vanhemmista totesi. Vanhempien oma toimijuus suhteessa lapseen sai vahvistusta. Perheiden arjessa tehtiin joitain muutoksia kurssin jälkeen. Vanhemmat kiinnittivät enemmän huomioita omaan toimintaansa lapsen kanssa. Arjessa koettiin myös haasteelliseksi toteuttaa joitain haluttuja ratkaisuja.Tutkimuksessa oli mukana 27 konduktiivisen kasvatuksen kurssille osallistunutta perhettä. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelemalla lasten vanhempia kurssin aikana ja videoimalla kurssitilanteita sekä haastattelemalla osaa vanhemmista heidän kotonaan muutama vuosi kurssin jälkeen.

The aim of this study was to examine and describe what kind of meaning conductive education (CE) has for a family of a child with motor disorder. Special interest was focused on the agencies of both child and parent. CE is a unified system of habilitation, based on the work of Hungarian doctor and educationalist András Pető (1893–1967), who saw motor disorders more as a question of learning and teaching than just medical one. Research questions were the following: how does the current habilitation system answer to parental expectations, how does CE enhance parental agency, how is CE implemented from the point of view of the child, and what kinds of factors affect the agency of the child in everyday life.The study involved 27 children with motor disorder and their families who attended a three-to four-week CE course in 2001 in Finland. During the course each parent assisted her or his own child. The data were collected by interviewing parents in a group two or three times during the course, and by videotaping training sessions. Follow-up interviews were done with 10 families at their homes during the years 2004–2005. Interviews were conducted as thematic interviews and data were analysed by using the content analysis method and narrative approach.In the findings three major themes were discovered in experiences of parents concerning current habilitation. First, parents were uncertain whether professionals had a realistic view of their child. It was assumed that the view of the child was limited and, therefore, goals for the child were not sufficiently challenging. Second, the environment of the child’s habilitation was questioned. Third, agencies of the child and parent were needed to be better used. CE was experienced positively by parents. Parents indicated during the CE course that they themselves learned a great deal, which made them more confident with their child. Child activity seemed to also be increased, and the company of other peers was meaningful. Although the CE course was experienced as successful there were some difficulties transferring the principles learned into the child’s daily life at home. For families the main advantage was that they realized the simplicity of habilitation