Deductive and inductive approaches in teaching singular and plural nouns in English

Abstract

Deduktiivinen ja induktiivinen lähestymistapa ovat jo pitkään kilpailleet keskenään asemastaan kielen opetuksessa. Useista tutkimuksista huolimatta kummankaan lähestymistavan paremmuutta ei ole pystytty osoittamaan. Deduktiivinen lähestymistapa seuraa perinteisempiä opetusmetodeja, joissa säännöt ja esimerkit annetaan ensin, ja tämän jälkeen oppilaat soveltavat oppimaansa useissa tehtävissä. Induktiivinen lähestymistapa puolestaan lähestyy opetettavaa asiaa päinvastaiselta kannalta, jossa oppilaat itse päättelevät säännöt useista esimerkeistä. Säännöt voidaan tämän jälkeen käydä yhdessä läpi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla deduktiivisen ja induktiivisen lähestymistavan paremmuutta englannin kielessä yksikköä ja monikkoa opetettaessa sekä tarkastella lähestymistapojen vaikutuksia pitkäkestoiseen oppimiseen. Tutkijat ovat havainneet oppilaan oman taitotason vaikuttavan lähestymistapojen tehokkuuteen oppimisessa. Koska tulokset eivät kuitenkaan ole johtaneet selkeään lopputulokseen, myös tämä työ tarkastelee oppilaiden taitotason yhteyksiä lähestymistapoihin. Tutkimukseen osallistui 32 lukion ensimmäisen luokan oppilasta kouvolalaisesta lukiosta. Aineisto kerättiin kahdessa osassa vuoden 2007 alussa. Oppilaat jaettiin kahteen tasavertaiseen ryhmään, joille opetettiin englannin kielen yksikkö- ja monikkomuotoja joko deduktiivisen tai induktiivisen lähestymistavan mukaan. Molemmat ryhmät testattiin välittömästi opetustuokion (á 45 minuuttia) jälkeen, sekä uudestaan neljän viikon kuluttua kurssikokeen yhteydessä. Tutkimus oli lähestymistavaltaan laadullinen ja tulokset analysoitiin tilastollisesti käyttäen t-testiä. Lisäksi oppilaiden taitotasoa verrattiin lähestymistapojen toimivuuteen laskemalla ryhmien keskiarvot kolmella eri taitotasolla: tyydyttävä, hyvä ja kiitettävä. Tutkimuksen tulokset seurasivat pitkälti aikaisemmin suoritettuja tutkimuksia, sillä tämäkään tutkimus ei pystynyt osoittamaan selkeää eroa paremmuudessa tutkimusten välillä. Deduktiivinen lähestymismetodi tuotti hieman korkeammat tulokset molemmissa testeissä, mutta nämä eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Pitkäkestoisessa oppimisessa sen sijaan induktiivisen ryhmän erot ensimmäisen ja myöhemmän testin välillä olivat mielenkiintoiset, sillä suoritukset laskivat merkittävästi toisessa testissä. Lisätutkimusta tarvittaisiin selvittämään, mistä erot johtuvat. Myös deduktiivisen ryhmän suoritus laski, mutta sillä ei ollut tilastollista merkittävyyttä. Pitkäkestoisen oppimisen kannalta tulokset eivät siis olleet kannustavia. Verratessa oppilaiden taitotasoa lähestymistapoihin tuloksista kävi ilmi, että tyydyttävän tason oppilaat saivat parempia tuloksia induktiivisen lähestymistavan kautta, kun taas hyvät ja kiitettävän tason oppilaat hyötyivät enemmän deduktiivisesta tavasta. Tuloksia ei kuitenkaan varmistettu tilastollisen merkittävyyden kautta, joten ne ovat vain suuntaa antavia. Lisätutkimuksia kaivattaisiin selvittämään eroja tarkemmin, sillä tämä tutkimus oli pieni tilastolliseksi tutkimukseksi ja selvitti lähestymismetodeja vain yhdeltä suunnalta.