Yrittäjän persoonallisuus ja sen yhteys yrityksen kasvuun Big Five -teorian mukaan tarkasteltuna

Abstract

This doctoral thesis seeks to deepen the understanding of the factors that contribute to a firm’s growth from the perspective of the entrepreneur’s personality. The empirical data for this study was gathered through survey questionnaires distributed to members of entrepreneur organizations in Central Finland, Southern Ostrobothnia and Savonia (n=120, females 37%, males 63%, average age 50 years). The respondents were primarily founders of their own firms and approximately half worked in the service sector. In the quantitative analysis, the most common indicators of firm growth were used as dependent variables (i.e. sales, number of employees, fiscal results and net profit). Other factors affecting growth were also included (i.e. motivation to grow, skills of the entrepreneur, growth strategy and the working environment). The entrepreneur’s personality traits constituted the independent variable. The PK5 test, based on the Big Five Theory, was used to test personality traits. The data was analyzed using factor analysis, logistic regression analysis and structural equation systems. According to the survey findings, business growth was viewed as a positive challenge at both the personal and firm operation levels. Of the respondents, 57% expressed a desire to expand their firm and 82% claimed to have the necessary resources to do so. The reasons for desired growth included rising up to the challenge, meeting clients’ needs, and improving the fiscal stability of the firm. Of the respondents, 92% had personal business-related goals. 43% did not want the firm to grow, with the most common reasons being their own age, personal values and a lack of skilled employees. Of the respondents, 76% worked in a growing economic sector. However, 66% responded that “their firm was growing regardless of sector growth” and 69% believed that external factors do not impede growth. The PK5 test includes 15 factors related to personality. The personality of the entrepreneur was found to be significantly unique in eight of these factors. The selected entrepreneurs were more active, brave, trusting, flexible, calm, determined, confident and issue-oriented than the average person. Several personality traits were found to have a statistically significant relationship with the motivation to grow, skills and growth strategy. Personal ambitions for growth were linked to social competence, which includes peace of mind, a relaxed disposition, a desire to try new things, spontaneity and creativity for new ideas. Leadership and alertness were also linked to external factors that impeded growth. The skills of the entrepreneur were explained by vivacity and emotional sensitivity. Strategic decisions were attributable to the following seven personality traits: emotional sensitivity, responsibility, leadership, trust, ability to avoid stress, critical reflection and peace of mind.

Yrittäjät ovat elämyshakuisempia, rohkeampia, luottavaisempia, joustavampia, itsevarmempia, kärsimättömämpiä ja asiakeskeisempiä kuin vertailuväestö.Tämä selvisi Eila Heikkisen väitöskirjatutkimuksessa, jossa hän tutki yrittäjän persoonallisuutta ja sen yhteyttä yrityksen kasvuun. Heikkisen tutkimus on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Siinä hän tarkastelee yrittäjän persoonallisuutta nykyisen persoonallisuusteorian mukaisella ja validilla persoonallisuustestillä.- Vaikka yrityksen kasvututkimuksella on pitkä historia, tutkimussuunnassa ei ole huomioitu yritysjohdon persoonallisuuden vaikutusta yrityksessä tehtäviin päätöksiin. Pk- ja mikroyrittäjällä on kuitenkin lähes täydellinen määräysvalta esimerkiksi kasvutavoitteiden, strategisten päätösten tai resurssien kohdentamisen suhteen. Lisäksi yritystoiminnan tavoitteet ovat yleensä samat kuin omistajan tavoitteet liiketoiminnan suhteen, Heikkinen huomauttaa.Suomalaisilla yrittäjillä on selkeä tavoite yritystoiminnan suhteen ja yritysten kasvuhalu on suuri; 57 % vastaajista halusi, että yritys kasvaa. Lisäksi yrittäjän kasvumotivaatio on tärkeämpi yrityksen kasvuun vaikuttava tekijä kuin ympäristö tai toimialan kasvu. Vastaajista 62 % oli sitä mieltä että yritys kasvaa riippumatta toimialan kasvusta ja 69 % ei pitänyt ympäristötekijöitä kasvun esteenä.Yrittäjän ikä ja sen mukainen elinkaaren vaihe haasteineen oli selkeästi merkittävä yrityksen kasvuun vaikuttava tekijä. Taloudellisia kasvun esteitä ei juuri noussut esille. Tilanne näyttää päinvastaiselta: 82 % uskoi siihen, että kasvun edellyttämät resurssit pystytään hankkimaan, mutta kasvu pyritään toteuttamaan omarahoituksen turvin. Tutkimukseen osallistuneet yritykset olivat erittäin vakavaraisia ja niiden tärkeimpiä kasvutavoitteita oli liiketoiminnan kannattavuus.Viiden faktorin mallia eli Big Five -teoriaa käytetään yleisesti persoonallisuudenpiirteiden tutkimuksessa. Siihen perustuva PK5-testi on Suomen oloihin standardoitu persoonallisuustesti ja sen mukaan yrittäjien persoonallisuus poikkeaa ratkaisevasti muun väestön persoonallisuudesta. PK5 -persoonallisuustesti koostuu viidestä peruspiirteestä. Niistä jokainen on jakautunut kolmeen ala-asteikkoon. Ala-asteikkoja on viisitoista ja ne tuovat persoonallisuudenpiirteet tarkemmin esille kuin viisi päädimensiota. Yrittäjien persoonallisuus eroaa muun väestön persoonallisuudesta kahdeksan ala-asteikon kohdalla. Yrittäjät ovat elämyshakuisempia, rohkeampia, luottavaisempia, joustavampia, itsevarmempia, kärsimättömämpiä ja asiakeskeisempiä kuin vertailuväestö.Persoonallisuudenpiirteiden sekä kasvustrategian välinen yhteys tuli selkeästi esille, ts. erilaiset henkilöt toteuttavat erilaisia strategisia vaihtoehtoja. Persoonallisuudenpiirteillä oli yhteys myös kasvumotivaatioon, yrittäjän taitoihin sekä yrityksen tulokseen.- Erilaiset yrittäjäpersoonallisuudet näyttäisivät asennoituvan kasvuun eri tavoin, mittaavan kasvua eri tavalla ja valitsevan erilaisia kasvustrategioita, Heikkinen huomasi.Heikkinen toteaa, että arvioitaessa persoonallisuuden yhteyttä kasvuun, keskeisin valinta on se, millä kasvua mitataan. Esimerkiksi yrittäjä voi tavoitella liikevaihdon kasvua tai kannattavuuden paranemista ilman, että hän tavoittelee samalla henkilöstömäärän lisäämistä.