Uutisten arkkitehtuuri : sanomalehden ulkoasun rakenteiden järjestys ja jousto

Abstract

Hannu Pulkkinen paneutuu väitöskirjassaan vähän tutkittuun alueeseen, sanomalehden ulkoasuun.- Paperilehtien vahvuudet ovat niiden mahdollisuudessa tehdä jäsentyneitä, kokoavia ja monimuotoisia esityksiä. Esittämistapoja voidaan kehittää edelleen, vaikka itse lehden perusmuoto on ollut olemassa jo pitkään, Pulkkinen toteaa.Ulkoasun uudistuksien pääsyiksi lehdet ilmoittivat lehtien nykyaikaistamisen ja selkiinnyttämisen. Lehdissä ymmärretään, että pelkkä ulkoasun kohentaminen ei riitä ja siksi sisällön kehittäminen on entistä keskeisempi osa uudistusprosessia. Lehdet ovat myös pyrkineet vahvistamaan uutisten asemaa. Sisällön ja esitystapojen syvempi muuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa.Skandinaviassa on pienempään sivukokoon siirtyminen ollut keskeinen uudistuskeino ja lukijat ovat ottaneet sen myönteisesti vastaan. Suomessa ilmoitusmyynnin riskit ovat jarruttaneet formaattimuutoksia. Analyysit osoittavat, että tabloidikoko antaa uusia mahdollisuuksia ilmoitussijoittelulle ja palvelee siten myös ilmoittajan etua.- Tabloidiin siirtyminen ei ole johtanut uutisten typistymiseen tai sisällön tabloidisaatioon, niin kuin on pelätty. Yllättävää kyllä, keskeiset jutut ja kuvat voivat saada tabloidin sivuilla jopa suuremman tilan kuin isossa sivukoossa, Pulkkinen havaitsi.Sanomalehden tuotanto ja esillepano vaativat lehden rakenteilta sekä järjestystä että joustoa. Historiallisesti suuret ulkoasumuutokset on tehty tilanteissa, joissa joko järjestyksen tai jouston rakenteet ovat estäneet lehden kehitystä. Tällöin lehti on omaksunut uudet periaatteet materiaalinsa järjestämiseen.Nykyinen lehtimuoto perustuu journalistisen hierarkian ja lohkotaiton tuomaan järjestykseen. Joustoa esillepanoon on saatu lohkojen ja palstoituksen muuntelulla ja aikakauslehdistä omaksutuilla taittotavoilla. Internetissä toimivan lehden ongelma on rajallinen sivukoko, rajoittunut typografia ja esitysten pirstoutuminen. Ratkaisuja haetaan verkon käyttöliittymien kehittämisestä ja ns. sähköisestä sanomalehdestä.Viime vuosina päivälehdet ovat pyrkineet vahvistamaan sisällön ja ulkoasun hierarkiaa. Uutissivujen analyysi osoitti, että monissa tapauksissa lehden journalistinen ja visuaalinen hierarkia voivat joutua myös ristiriitaan. Näin käy esimerkiksi silloin, kun sivun visuaalinen fokus sijoittuu sivun pääaiheen ulkopuolelle. Viestinnällisiä ongelmia syntyy usein myös siksi, että kuvat ja otsikot eivät puhu samasta asiasta. Päivälehdissä lähes joka toisessa sivun pääjutussa kuva ei yhdisty otsikkoon.- Näyttää siltä, että 1900-luvulla kehitetty lehden moderni muoto ja sen journalistisesti ohjatut rakenteet ovat murenemassa. Visuaalisuuden korostus vaikuttaa juttujen painotuksiin, aihevalintoihin ja näkökulmiin. Juttujen jakaminen osiin ja uusien esitystapojen käyttö palvelevat lukijaa, mutta ne voivat johtaa myös esitysten pirstoutumiseen ja hajautetumpaan lukutapaan, Pulkkinen pohtii.Selvimmin lehden perinteisten rakenteiden väistyminen näkyy internetissä. Sanomalehden hierarkkinen, monikeinoinen, kuvaa ja tekstiä yhdistävä esitystapa ei ole siirtynyt lehtien verkkosivuille.Pulkkisen tutkimuksen kohteina olivat kaikkien suomalaisten päivälehtien (52 kpl) osastorakenteet, etusivut, uutissivut, yksittäiset uutisjutut ja typografia. Hän analysoi myös lehtien uudistuksia ja formaattimuutoksia.

The study examines the design structures of Finnish daily papers and analyses how these structures impact on the narration and usability of the paper. The topic is explored from a designer’s point of view, and the study offers suggestions for solving problems connected with the structures and product development of newspapers. Basic data of the study were collected by means of surveys in all the Finnish dailies (N=52), conducted in 2001 and 2005. Supplementary data consisted of interviews of designers and editors. In addition, the front pages and news pages of all the Finnish dailies and 23 Swedish ones were analyzed. The analyses focused on the structures, typography and story telling devices of these newspapers.Nearly all the Finnish dailies were redesigned between 2000 and 2005. In spite of this, they have not radically changed their form and ways of presenting the news. Only three daily papers changed over to the tabloid format in 2000–2006. Choosing the tabloid format did not shorten the length of the most important stories on the news pages, nor did it considerably affect the number or content of pictures. There were no signs of tabloidization of the content.Many Finnish dailies, especially broadsheet ones, have problems with their structure. For example, news items are unevenly distributed throughout the paper. More than half of the dailies allow their entire front page to be sold for advertising purposes which causes structural problems for the beginning of the paper. Front pages have become more structured and hierarchic, but often the problem is that the functions of their different parts (stories, teasers, navigation bar) are not clear.During the past few years, the dailies have strengthened the hierarchy of their layout: differences in the sizes of stories, headlines and pictures have increased. Because it is fairly common to place the main picture (the visual focus) outside the main story, the content hierarchy and visual hierarchy can be in conflict with one another on the page. Almost every second picture in the main newsstory failed to be meaningfully related to the story headline.The dialogue of order and flexibility runs through the history of the newspaper. In the 21st century, the issue of order/flexibility is present in computerized and modeled pagination. The computer produces hierarchic structures almost automatically, but it also has to make possible the changes required by the demands of changing news situations and visual considerations.In the production process of a newspaper, the interests of journalists and visualists have often been regarded as conflicting. This conflict can be avoided when texts and visuals are seen as parts of an integrated presentation. A structural approach can be included in planning a story, which means that presentation methods and story structures are chosen on the basis of the content of the story.