Interaction and therapeutic interventions in treatment groups for intimately violent men

Abstract

Terhi Partanen tutki lähisuhdeväkivaltaan syyllistyneiden miesten ryhmämuotoista keskusteluhoitoa. Ryhmäterapeuttisten keskusteluiden tavoitteena on väkivallan käytön lopettaminen. Pyrkimyksenä on auttaa asiakkaita näkemään itsensä valintoja tekevinä ja vastuullisina toimijoina sekä löytämään vaihtoehtoisia toimintatapoja väkivallan käytön sijaan. Partanen tarkasteli erityisesti ryhmämuotoisessa hoidossa käytettäviä terapeuttisia interventioita, joilla väkivaltaa käyttäneiden miesten ongelmallisia, väkivaltaa oikeuttavia, selitteleviä ja puolustelevia puhetapoja pyritään purkamaan.Ryhmäkeskusteluissa nousi esille kaksi keskeistä väkivallan tekijöiden käyttämää vastuuta kiertävää puhunnan tapaa. Itsensä uhriksi asettamalla miehet pyrkivät neutraloimaan ja oikeuttamaan väkivaltaan turvautumista. Itsekontrollin menettäminen väkivaltatilanteissa oli toinen keskeinen tapa selittää väkivallan käyttöä.- Auttamistyön käytännön kannalta tämä asettaa terapeuttista työtä tekevät haasteelliseen asemaan, sillä liian tiukan haastamisen tuloksena voi syntyä terapeuttinen umpikuja, jossa asiakkaiden vastarinta nousee esille. Tämä voi johtaa siihen, ettei vastuun ottamista omasta toiminnasta tapahdu. Ryhmäkeskusteluissa terapeuttien empaattisempi haastamistapa tuottaa parempaa tulosta vastuunottamisen näkökulmasta, Partanen kertoo. - Terapeuttisen umpikujan välttämiseksi asiakkaiden tulee kokea tulevansa kuulluiksi yksilöinä. Tämä ei tarkoita sitä, että ymmärryksen ja empatian tarjoaminen tukisi väkivallan käytön neutraloimista tai hyväksymistä, sillä samanaikaisesti asiakkaita myös selkeästi haastetaan väkivallan käytöstään, Partanen korostaa. Terapeuttien ryhmissä käyttämä haastamisstrategia oli tutkia väkivaltaan johtaneita tilanteita hyvin yksityiskohtaisesti, vaihe vaiheelta. Näin väkivallan tekijöille voitiin osoittaa heidän valintansa toimia väkivaltaisesti, ja saada heidät siten oivaltamaan oma päätösvaltansa ja kykynsä kontrolloida omaa käyttäytymistään.- Erilaisten terapeuttisten työtapojen hallitseminen ja niiden välillä tasapainottelu on erityisen haasteellista väkivaltatyössä. Terapeuteilta tämä vaatii joustavaa liikkumista ja tasapainottelua sekä aktiivisesti haastavan että empaattisen kuuntelijan ja ymmärryksen tarjoajan roolissa, Partanen tiivistää.Tutkittu ryhmäterapiamuoto perustuu norjalaiseen lähisuhdeväkivallan hoitomalliin. Hoitomallia on sovellettu, kehitetty ja tutkittu Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikalla vuodesta 1995 lähtien.

This thesis focuses on interaction and therapeutic interventions in treatmentgroups for intimately violent men. The aim of the studies was to describe oneanti-violence group program and to examine in detail how the actual therapywork was done in this setting. The data of the studies consisted of videotapedand transcribed group therapy sessions, and the methodology employed wasdiscourse analysis. Under scrutiny were the interaction and the talking practicesof the participants, and the design and the use of different therapeuticstrategies. The thesis also asks what discourses the male clients use in thecontext in making understandable their violent behavior and themselves.In the first study it was asked how the male clients and the therapistsnegotiate and construct clienthood in the conversations. The second study dealtwith the clients’ problematic account of their loss of self-control. The thirdstudy concerned how reports of change were constructed and used in follow-upmeetings after the group treatment process in order to consolidate the preferredoutcome.The results of the thesis show how work in the field of intimate violenceseems to require specific intervention practices compared to more traditionaltherapeutic settings. Various discursive strategies that are specific for the workon intimate violence were found and presented. The main function of thesestrategies was to make clients take responsibility for their problematic behavior,and further, if possible, to pinpoint an intentional nature in their actions. Theaim of specific intervention strategies was to enhance clients’ agency bypointing out their ability to choose their way of acting moment by moment.What is also central is the neutrality of the strategies, the attempt to avoidattributing guilt, and the avoidance of excessive confrontation. Besides thesespecialized tools of interaction, the therapists also used more traditionaltherapeutic intervention strategies, and managing the balance between the twobecame the challenge for the work on violence.