Muukalaisena omassa maassa : miten kasvaa vuorovaikutuskonflikteissa?

Abstract

Maria Kujalan väitöstutkimus tarkastelee kasvattajien, opettajien ja tutkijoiden tunneperäisiä kasvukysymyksiä filosofis–kulttuurillis–omaelämäkerrallisesti.– Aktuaalinen oleminen ja siten myös tietäminen on usein konflikti, vahvasti vastakkaisia kaksoismerkityksiä täynnä oleva hetkellinen paradoksi. Siinä selviytymiseksi yksilö tarvitsee vain uskallusta tehdä vastuullisia valintoja. Kasvattaja-opettajat ovat paljon vartijoita ja sen vuoksi omasta henkisestä kasvusta huolehtiminen onkin jokaisen valtaa toisiin käyttävän elintärkeä tutkimusprojekti, Kujala toteaa.Muukalaisena omassa maassa on tieteellis–taiteellinen kielipeli vuorovaikutus- ja olemissuhteista, niihin kätkeytyvistä konflikteista, ihmisenä kasvusta ja itsetuntemuksen kehittymisestä. Muukalainen viittaa vierauteen ja outouteen ensisijaisesti ihmisen sisäisyydessä.- Muukalainen on piiloinen ja usein hylätyksi tullut minuus. Ympäröivän kulttuurin erilaiset normikäsitykset aiheuttavat pelkoa, joka eliminoi erilaisuutta ja siten myös ainutlaatuisuutta yhteisöistämme ja yhteiskunnastamme, Kujala sanoo.Muukalaisessa tiivistyy ihmisyyden ihanteet ja häpeällisyys. Kohtaamme muukalaisen, kun havaitsemme tämän fyysisten aistiemme välityksellä, mutta jota tajuntamme ei onnistu saamaan tietynlaisiin kehyksiin. Toisaalta, huomaamalla tämän kaltaisen ennustamattoman olevaisen itsessämme, sen hyväksymisen kautta ja sitä arvostamalla voimme välttyä vainoamasta muukalaista myös ulkopuolellamme.Monikansallisesti ja erityisesti interkulttuurisesti toimiva yhteisö ja yhteiskunta on tulos äärimmäisestä individualismista, yksilöllisestä ja omaperäisestä ajattelusta. Jokainen yksilö tuntee ja tiedostaa oman pahoinvointinsa sekä on valmis auttamaan toisiaan heikkoudessa heikkoutensa kautta. Vain se, joka on kasvanut konfliktien keskellä, voi auttaa konflikteissa kasvavia kasvamaan, suuntana yhä syvempi itsetuntemus.Kujala puhuu kasvatusfilosofian sijaan kasvufilosofiasta, joka koskettaa kaikkea keskeneräisyyttämme vauvasta vaariin ja esikoululaisesta emeritaan. Identiteettiä ei tällöin etsitä menneisyydestä, vaan se on jatkuvasti matkalla. Käytännöllisyyttä kunnioittava teoria on vilkasta, vapauttavaa ja sanoin vangitsematonta filosofiaa, joka pyhittää itse itsensä arjen toiminnallisuudessa ja kokemuksellisuudessa. Henkisen ja fyysisen ihmisyyden välinen vuorovaikutus pitää aina sisällään ajatuksen erilaisten hetkellisestä yhteen liittymisestä ja samanlaisten eriytymisestä.Vuorovaikutusprosessit ja niihin kätkeytyvät konfliktit voidaan nähdä kasvun ja vahvistumisen paikkoina ensisijaisesti yksilön sisäisessä ja salaisessa maailmassa. Henkisyytemme kyky elää erilaisissa hetkissä mahdollistaa sen, että kaikki kokemuksemme voivat vahvistaa täyttä ihmisyyttämme. Määrittelemätön minuus kykenee purkautumaan ja rakentumaan uudelleen jatkuvasti, ihmisyyden odotusarvona lakkaamaton muutos ja muutosprosesseissa muokkaantuminen. Tämän kaltaista ideologiaa Kujala soveltaa myös omassa tutkimustyössään persoonallisella tavalla.

This symbolic presentation, which was born out of scientific discourses and implemented using the CASP (creative analytic-synergetic processes) method, is an autoethnographic tableau that employs postmodern being and the value requirements of modern science. The central research theme is constructed from interaction conflicts, the significance of which is seen as growth-enhancing in the life stories of both individuals and communities.In pursuit of dialogue in the research process and in relation to its readers, the use of metaphorical expressions is based on efforts to transcend hermeneutic problems. Adventures on the ferris wheel of metaphors provide an opportunity for different perspectives of meaning whereby, with the help of multiple responses, the writer and reader can examine their earlier assumptions about being.This research report is a linguistic game. Once played, the reader is no longer the same self that existed before. The research process has taught, and continues to teach, several perspectives especially on values and attitudes. The aim of my work is that constantly renewing values open up internal psychic structures, revealing sociocultural distortions that are based on an inadequate concept of knowledge – on defective and incomplete ontologigal-epistemological beliefs about human thinking, growth and learning in the western context of our Finnish civilization.Learning is a meaningful growth process, if and when it is based on finding and creating oneself, on the individual realization of the new – on personal empowerment. In this case the individual becomes more like him or herself. The stranger in the self is not an accuser who limits individual existence. This shameself is the child inside us who has been temporarily abandoned. It is released by accepting it exactly as it reveals itself to be. Growth into internationalism begins by breaking free of the shackles hiding within oneself. There is nothing concealed that will not be revealed. The unconcealed truth is the whole self, an objective horizon constantly wandering in its verbness (lat. verbum = verb, word).