Schoolchildren's oral health counselling within the organisational context of public oral health care : applying and developing theoretical and empirical perspectives

Abstract

The purpose of the present series of studies was to examine the counselling communication activities in schoolchildren`s oral health counselling and the organisational context of public oral health care. Four studies based on two datasets were carried out. The counselling follow-up audiotaped data (2002–2003) comprised 97 counselling encounters. Thirty-one 11–13-year-old schoolchildren (n = 31, 15 girls and 16 boys) were included in the counselling sessions that were conducted by four dental hygienists. The organisation data collection (n = 58) was carried out by using a semi-structured questionnaire in 2002. Methods of qualitative content analysis and statistical analysis were applied for the analysis of the data. The results revealed that the schoolchildren’s oral health counselling was dominantly constructed dental hygienist-centred information and advice giving. The dental hygienists were experienced in gathering information on the schoolchildren’s oral health habits. Determination of need for change of the schoolchildren’s oral hygiene habits was normatively and explicitly manifested. Whereas, regarding snacking habits, the dental hygienists often determined the schoolchildren’s need for change implicitly through the speech practices of assessment, advice giving and change-inducing questions. In these cases the schoolchildren’s need for change fairly often remained ambiguous. Counselling strategies regarding discussion about change processes and goal setting occurred fairly rarely. The studied organisation was observed to be role-dependent, goal-oriented and task-centred. Unidirectional chain of communication and responsibility for interaction were observed as the descriptive attributes of communication. The employees experienced that their position in the organisation was fairly secure. A good sense of one’s position in the organisation was positively associated with several essential experiences regarding organisational factors. The communication satisfaction in the organisation had a moderating effect between the individual level and the organisational level. According to this study, the emphasis should be placed on reciprocal communication; giving and receiving feedback in leadership relations as well as opportunities to exert influence in the organisation. Furthermore, steps should be taken to develop communication activities that encourage schoolchildren to participate in counselling conversation, and to create structures that allow schoolchildren to have a voice in counselling. To improve the current counselling practice, qualitative studies of counselling processes are needed

Suun terveydenhuollon neuvontakeskustelut ovat yhä yksisuuntaista tiedon jakamista ja neuvojen antamista, toteaa Kirsti Kasila. Kasila tutki väitöskirjassaan koululaisten terveysneuvontakeskusteluiden vuorovaikutuksellista rakentumista suun terveydenhuollossa. Terveysneuvonnalle on tarvetta, sen osoittavat koululaisten suuhygieniatottumukset ja -taidot sekä napostelutottumukset. - Pelkkä tottumusten kartoittaminen ja neuvojen antaminen eivät ole riittäviä muutoksen aikaansaamiseksi, Kasila sanoo. Terveydenhuollon ammattilaiset pyysivät vain harvoin koululaisia itseään arvioimaan käyttäytymistään ja tuomaan esille omia näkemyksiä muutoksen tekemisestä. Muutokset terveystottumuksissa vaativat kuitenkin omakohtaista asioiden prosessointia.Suun terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta ja koulutusta yksilö- ja käyttäytymislähtöisistä neuvonnan puhekäytännöistä tulisi kehittää. Myös koululaisilta vaaditaan uusia keskustelullisia taitoja ja uudenlaista asennoitumista neuvontaan. Passiivinen tiedon vastaanottajan rooli ei riitä, kun koululaisten toivotaan osallistuvan keskusteluun ja omaa terveyttä koskevaan päätöksentekoon. <b>Enemmän keskustelua käyttäytymismuutoksesta</b>Koululaiset ovat keskustelujen kannalta erittäin haastava heterogeeninen ryhmä. Keskustelullisen ilmapiirin ylläpitäminen neuvonnassa ei aina ole helppoa. Koululaisten vastaukset ammattilaisten kysymyksiin voivat olla hyvin lyhyitä, joskus epämääräisiä ja ristiriitaisiakin. Kasila tuo esille rakenteellisia ja kielellisiä tekijöitä, joiden kautta koululaisia voidaan kutsua osallistumaan keskusteluun. - Ottamalla koululaisten terveystiedoissa ja -käyttäytymisessä esiintyvät ristiriitaisuudet keskustelun ja ihmettelyn aiheeksi, neuvontakeskustelusta voi syntyä yhteistä ongelman tai arvoituksen ratkaisua, eikä pelkästään asiantuntijajohtoista ongelmaa määrittävää ja neuvoja antavaa keskustelua, Kasila kuvaa. - Tottumusten kartoittamisen jälkeen olisi tärkeää yhdessä koululaisen kanssa arvioida kerättyä tietoa ja sen jälkeen selkeästi ja konkreettisesti määrittää mahdolliset muutostarpeet, Kasila suosittelee. Tällöin keskustelu kohdentuu käyttäytymismuutoksen tarkasteluun. Suun terveydenhuollon organisaation normit, tavoitteet, toimintatavat ja resurssit muodostavat toimintaympäristön, jonka puitteissa terveysneuvontatyö tapahtuu.Kasilan väitöstutkimus koostuu neljästä osajulkaisusta, joissa käytettiin kahta eri aineistoa. Neuvontatutkimuksen seuranta-aineisto (2002–2003) sisälsi yhteensä 97 terveysneuvontatilannetta. Neljän suuhygienistin toteuttamiin neuvontoihin osallistui 31 koululaista, jotka olivat iältään 11–13-vuotiaita. Organisaatiotutkimuksen aineisto (n=58) kerättiin vuonna 2002.