Cardiovascular benefits and potential hazards of physical exercise in elderly people

Abstract

66–85-vuotiaiden liikunnallisesti aktiivisten naisten suorituskyky sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoa mittaavassa kuormituskokeessa oli keskimäärin 40 % parempi kuin vastaavanikäisten harjoittelemattomien naisten. 75-vuotiailla miehillä ja naisilla parempi kestävyyskunto ennusti pidempää ikää. 76–78-vuotiaiden naisten suorituskyky parani keskimäärin 4-9 % neljän kuukauden kestävyys- ja voimaharjoittelulla. Harjoittelemattomassa vertailuryhmässä suorituskyky laski 6 % vastaavassa ajassa. Suorituskyvyn muutokset vaihtelivat kuitenkin huomattavasti yksilöstä toiseen. Verenkiertoelimistöön liittyviä terveysongelmia esiintyi harjoitteluohjelman aikana, mutta ne eivät liittyneet suoraan fyysiseen rasitukseen. 75-vuotiailla miehillä ja naisilla fyysinen rasitus kuormituskokeessa aiheutti jonkin verran sydämen toimintahäiriöitä. Nämä häiriöt eivät olleet vakavia eivätkä pitkäaikaisia.Väitöskirjatutkimuksen tulokset tukevat olettamusta liikuntaharjoittelun hyödyllisyydestä myös kroonisia pitkäaikaissairauksia potevilla ikääntyneillä väestötason tutkimuksessa. Sopivan liikuntaharjoittelun avulla pitkäaikaissairauksiin ja ikääntymiseen liittyvää sydämen ja verenkiertoelimistön kunnon laskua voidaan hidastaa. Hyvä kestävyyskunto näyttää myös vähentävän kuoleman riskiä iäkkäillä. Osa iäkkäistä hyötyy harjoittelusta selvästi enemmän kuin toiset. Fyysiseen rasitukseen liittyvät riskit on mahdollista hallita, kun noudatetaan olemassa olevia ohjeistoja. Tulevien tutkimusten suurimpia haasteita on tutkia niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat hyödyllisten vaikutusten suuruuteen yksilötasolla. Edelleen tulisi vieläkin paremmin tunnistaa ne iäkkäät henkilöt, joille harjoittelusta voisi koitua terveyshaittoja. Tutkimusaineisto koostui neljästä osatutkimuksesta. Ensiksi mitattiin 66–85-vuotiaiden aktiivisesti liikuntaa harrastavien ja vähemmän liikunnallisesti aktiivisten naisten sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin polkupyöräergometritestiä, jonka aikana mitattiin työtehoa ja hapenkulutusta suoralla menetelmällä. Toiseksi tutkittiin polkupyöräergometritestin tuloksen, erityisesti maksimaalisen työtehon, ennustearvoa kuolleisuuden kannalta 75-vuotiailla jyväskyläläisillä miehillä ja naisilla. Kolmanneksi tutkittiin 18 viikon kestävyys- ja voimaharjoittelun vaikutuksia työtehoon ja hapenottokykyyn 76–78-vuotiailla naisilla väestöpohjaisessa satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa. Neljännessä osatutkimuksessa selvitettiin polkupyöräergometritestin yhteydessä ilmenneitä sydämen ja verenkiertoelimistön reaktioita 75-vuotiailla miehillä ja naisilla. Testin aikana seurattiin tutkittavien oireita, sydänfilmiä ja verenpainetta. Sydänfilmiä seurattiin myös 24 tuntia kuormituskokeen jälkeen mahdollisten myöhäisreaktioiden toteamiseksi. Kaikille tutkittaville tehtiin laajat laboratoriotutkimukset terveydestä ja toimintakyvystä ennen kuormituskokeita ja harjoittelujaksoa. Voima- ja kestävyysharjoittelun teho säädettiin yksilöllisesti ja jokainen harjoittelukerta tapahtui valvotusti. Turvallisuuskysymyksissä noudatettiin kansainvälisiä ohjeistoja. Tutkimukset toteutettiin Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella.Suurin osa aikaisemmista iäkkäiden liikuntatutkimuksista on tehty hyvin valikoituneelle osalle terveistä ikääntyneistä. Lisääntyneen liikunnan vaikutukset ovat olleet näissä tutkimuksissa poikkeuksetta erittäin myönteisiä sekä terveydelle että fyysiselle suorituskyvylle. Väestötasolta lähtevää tutkimustietoa liikuntaharjoittelun hyödyistä ja mahdollisista riskeistä ikääntyneillä on ollut toistaiseksi vähän.