Digitaalisen kommunikaatiosovelluksen kehittäminen kodin ja koulun vuorovaikutuksen edistämiseksi

Abstract

Juha-Matti Latvala tutki väitöstyössään mahdollisuuksia parantaa kodin ja koulun välistä viestintää nykyaikaista tekniikkaa hyväksi käyttäen. Jyväskylän yliopiston MUKAVA-hankkeessa kehitettiin vuosina 2003–2005 Kivahkoksi nimetty sovellus. Latvala tarkastelee sovelluksen käyttäjälähtöistä kehitysprosessia sekä sovelluksen merkitystä kokeiluun osallistuneiden luokkien oppilaiden vanhemmille ja opettajille.Latvalan kuvaaman tutkimus- ja kehitysprosessin tulos, Kivahko-viestintäsovellus, on teknisen ja sosiaalisen innovaation yhdistelmä. Se yhdistää olemassa olevia tekniikoita uuteen käyttötarkoitukseen ja parantaa käytänteitä kodin ja koulun yhteistyössä. Viestintäsovellus on tarkoitettu kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon. Kehitysvaiheeseen osallistuneet opettajat ja vanhemmat olivat yhteydessä toisiinsa Internetiä, sähköpostia, tekstiviestejä tai matkapuhelinten verkkoyhteyksiä hyödyntäen. Sovelluksen käyttäjät valitsivat itselleen sopivan viestintätavan ja sovellus yhdisti nämä viestintätavat toisiinsa.Vanhemmilla oli myös mahdollisuus viestiä ja verkottua muiden luokan vanhempien kanssa. Monipuoliset mahdollisuudet viestintään sekä kodin ja koulun välillä että vanhempien kesken tehostavat vuorovaikutusta ja luovat perustaa luokan yhteisöllisyydelle ja kasvattajaverkoston syntymiselle. Sovellusta paljon käyttäneet vanhemmat ja opettajat kokivat, että kodin ja koulun välinen yhteydenpito tehostui ja toisen osapuolen tavoitettavuus parani.Kivahko-sovellus kehitettiin käyttäjien toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Kaikissa kehitysvaiheissa huomioitiin sovelluksen käytettävyys eli siitä pyrittiin tekemään mahdollisimman helppo ja vaivaton käyttää riippumatta käyttäjän teknisistä taidoista tai laitteistosta. Sovellus oli vanhempien arvioiden mukaan helppokäyttöinen ja tehokas. Opettajat arvioivat myös, ettei sovelluksen käyttäminen työllistänyt heitä muita yhteydenpitotapoja enempää. Sovelluksen vahvuuksina pidettiin siten yhteydenpidon helppoutta, nopeutta, varmuutta ja käyttäjälähtöisyyttä.

The research investigated the development process of a digital communication system (known as Kivahko) to facilitate interaction between home and school and to enhance the social capital of the school. The research was carried out within a design-based research framework, where the communication system was tested and researched in real school-related communication contexts as a repeated cycle of design, testing, research, and redesign. The aim was to create an easy-to-use and flexible system for interaction, and to study its significance for communication. The research was divided into three phases, and the system was developed both between and during the phases. Data sources were questionnaires, interviews, and the log-file information from the use of Kivahko. In the first research phase, the prototype of the Kivahko was tested in order to study the usability and the use of the system. The participants were the teachers, students, and parents from two secondary school classes. The usability was assessed to be high. The users also gave suggestions for new features. The second research phase aimed for a more thorough investigation of the usability of Kivahko, and its significance for communication. The participants were the teachers and parents from 27 primary and secondary school classes. Two usability factors, Easiness and Efficacy, were extracted from questionnaire data, and were assessed to be high. Although there were no differences in current collaboration between the home and school between high and low users of Kivahko, the high users rated Kivahko more important and significant to collaboration than low users. In the third phase, the participants were the teachers and parents from altogether 16 school classes from grades 1 and 7. The results indicated that the classes that used Kivahko actively changed their communication culture and became more efficient by reducing the use of paper notebooks in the first grade and paper notes in seventh grade. The teachers who used Kivahko actively were younger and had been teaching fewer years than teachers who used the system less frequently. The parents rated highly Kivahko’s significance for communication. Kivahko was seen as an effective tool for enhancing the interaction between the home and school.