Personality, well-being and job resources : from negative paradigm towards positive psychology

Abstract

Anne Mäkikangas tutki väitöstyössään suomalaisten persoonallisuutta, työtä ja terveyttä. - Ihmiset, jotka arvostavat itseään ja näkevät itsessään vahvuuksia, suhtautuvat usein myös luottavaisesti tulevaisuuteensa. Oman itsensä arvostaminen, vahva luottamus asioiden järjestymiseen ja hallittavuuteen ovat myös tärkeitä terveyden edistäjiä. Erityisesti nämä persoonallisuuden voimavarat ovat merkityksellisiä psyykkisen terveyden näkökulmasta, Mäkikangas havaitsi. Mäkikangas osoitti, että lapsilähtöinen kasvatus ja hyvä koulumenestys ennustivat optimistisuutta myöhemmin aikuisiällä. Merkittävä havainto tutkimuksessa oli, että tyytyväisyys elämän keskeisiin osa-alueisiin, kuten työhön ja vapaa-aikaan, vahvisti myönteistä elämänasennetta. Mäkikankaan tulokset liittyvät kolmeen suomalaiseen pitkittäistutkimukseen. Näistä yksi on Lapsesta aikuiseksi -tutkimusaineisto, jossa samoja, vuonna 1959 syntyneitä ihmisiä on tutkittu yli kolmen vuosikymmenen ajan. Tutkimus kytkeytyy positiivisen psykologian näkökulmaan, jonka tarkoituksena on tutkia ja edistää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Johtajat voivat hyvin työssään Mäkikangas tutki myös suomalaisia johtajia ja heidän työtään. Tutkimuksen perustella johtajat voivat hyvin työssään. Erityisesti ylimmän johdon esimiehet kokivat itsensä innostuneiksi ja optimistisiksi työssään. Johtajien työhyvinvoinnilla on tärkeä merkitys koko työyhteisön toiminnalle. - Johtajan hyvinvoinnilla on myönteisiä seuraamuksia työyhteisön ilmapiirin kannalta, Mäkikangas korostaa. Mäkikangas kumosi tutkimuksessaan työstressikirjallisuudessa esitetyn ajatuksen, jonka mukaan työn voimavaratekijät voivat liiallisina määrinä kääntyä työhyvinvointia vastaan. Tutkimuksen valossa näyttääkin siltä, että vaikutusmahdollisuudet työssä ja hyvä työilmapiiri ovat tärkeitä työn voimavaroja, joita ei voi koskaan ”yliannostella”.

This study examined the development and interaction of a variety of resources related to personality, well-being and job. More specifically, the interconnection between personality resilience (self-esteem, optimism and sense of coherence), its antecedents, stability across time and linkages to different well-being outcomes were investigated. In addition, the longitudinal associations between job resources and well-being as well as the construct validity of the general and job-related subjective well-being scales were studied. This study utilized three different Finnish longitudinal datasets. In Studies I and IV, the data were obtained as part of an interdisciplinary research project, Economic Crisis, Job Insecurity and the Household, which was conducted among working-aged people between 1999 and 2000 (n = 640). Studies II and IV were based on the ongoing Jyväskylä Longitudinal Study of Personality and Social Development (JYLS) in which children who were 8 years old at baseline (n = 369) have been followed at ages 14, 27, 36 and 42. Study III was based on the ongoing longitudinal project Positive and Negative Trajectories of Occupational Well-being among Finnish Managers: A 10-year Follow-up Study (FINNMA-10). In this study longitudinal data from 1996 and 1999 were utilized (n = 615). The main results revealed, firstly, that positive childhood and adolescence experiences, namely child-centered parenting and school success, were the grounds of adult personality resilience development. Secondly, personality resilience constructs showed relatively high rank-order stability and were strongly connected with each other in adulthood. Thirdly, personality resilience was highly related to self-rated psychological well-being, whereas the associations with health behavior or objective health were scarce. Fourthly, satisfaction with different life domains was connected with increasing optimism during adulthood. Finally, feelings of comfort at work were associated with more positive perceptions regarding the supportiveness of the organizational climate. These findings suggest some stability in perceptions of personality and well-being; however, overall the findings lend more support to the resource accumulation hypothesis. To conclude, more attention need to be given to the measurement of different personality resilience constructs. Similarly, reverse causality needs to be better taken into account in occupational health theories.