Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorKorvela, Paul-Erik
dc.date.accessioned2008-01-09T12:56:52Z
dc.date.available2008-01-09T12:56:52Z
dc.date.issued2006
dc.identifier.isbn951-39-2666-4
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:999750
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/13318
dc.description.abstractUskonnon asema Niccolò Machiavellin (1469–1527) politiikan teoriassa on herättänyt laajaa keskustelua. Toisten mukaan Machiavelli oli harras katolilainen ja huolestunut siitä, että poliittisessa toiminnassa ei voi seurata kristillisiä ohjeita. Toisaalta on väitetty, että Machiavelli oli ateisti, jonka tarkoituksena oli erottaa politiikka ja moraali toisistaan ja hävittää uskonto kokonaan. Useimmiten Machiavelli nähdään uuspakanallisuuden kannattajana, sillä hän ihaili antiikin Roomaa ja sen uskonnollisia käytäntöjä.Machiavellin ”reformaatiota” väitöstyössään tutkinut Paul-Erik Korvela esittää, että kaikki nämä näkemykset ovat harhaanjohtavia.Renessanssin aikainen kirkko ja erityisesti sen ylin johto olivat kiinnostuneita lähinnä poliittisen ja taloudellisen valtansa kasvattamisesta. Machiavelli ei kuitenkaan kritikoinut kirkon maallista valtaa sinänsä. Hän piti ongelmana kirkon uskottavuuden puutetta, jos johtajat eivät viitsineet edes teeskennellä elävänsä kristinuskon periaatteiden mukaan. Machiavelli näki kristinuskon painottuvan liikaa ”tuonpuoleiseen”. Häntä voi pitää jonkinlaisena reformaattorina: uskonnon tulisi ottaa enemmän huomioon ympärillä oleva maailma, eikä se saisi sisältää ilmeistä ristiriitaa maallisen elämän vaatimusten ja pelastukseen tähtäävän toiminnan välillä. Machiavelli erosi kuitenkin muista reformaattoreista, sillä hän ei varsinaisesti puuttunut teologisiin yksityiskohtiin. Machiavellille poliittisen elämän moraalittomuus oli kristillisestä näkökulmasta katsottuna normaali tila eikä poikkeus. Poliittisessa toiminnassa vaaditut hyveet olivat Machiavellin mielestä hyvin erilaisia kuin kristilliset kardinaalihyveet. Kristillisiin hyveisiin sitoutuminen ei ollut järkevää, koska poliittinen toiminta vaati kuitenkin ennen pitkää niiden hylkäämistä. Menestyäkseen politiikassa ei ollut viisasta sitoutua mihinkään hyveisiin, etenkään kristillisiin.Machiavellin argumentit kristinuskoa vastaan eivät palaudu kirkon maallisen vallan vastustamiseen. Kritiikki on perustavampaa ja reformatorisempaa kuin usein on ajateltu.fi
dc.format.extent171 sivua
dc.language.isoeng
dc.publisherUniversity of Jyväskylä
dc.relation.ispartofseriesJyväskylä studies in education, psychology and social research
dc.relation.isversionofISBN 951-39-2617-6
dc.subject.otherMachiavelli, Niccolò
dc.titleThe Machiavellian reformation : an essay in political theory
dc.typeDiss.
dc.identifier.urnURN:ISBN:951-39-2666-4
dc.type.dcmitypeTexten
dc.type.ontasotVäitöskirjafi
dc.type.ontasotDoctoral dissertationen
dc.contributor.tiedekuntaYhteiskuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Social Sciencesen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineValtio-oppifi
dc.relation.issn0075-4625
dc.relation.numberinseries290
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.subject.ysomachiavellismi
dc.subject.ysokristinusko
dc.subject.ysorenessanssi
dc.subject.ysopoliittinen filosofia
dc.subject.ysouskonpuhdistus
dc.subject.ysouskontokritiikki
dc.subject.ysopolitiikan teoria
dc.subject.ysofilosofit


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot