Yhdistetyn kestävyys- ja nopeusvoimaharjoittelun vaikutukset kestävyyssuorituskykyyn ja hermo-lihasjärjestelmän voimaominaisuuksiin nuorilla kestävyysjuoksijoilla

Abstract

Terhi Pollari. Yhdistetyn kestävyys- ja nopeusvoimaharjoittelun vaikutukset kestävyyssuorituskykyynja hermo-lihasjärjestelmän voimaominaisuuksiin nuorilla kestävyysjuoksijoilla.Kestävyys- ja voimaharjoittelun yhdistämistä on pidetty ongelmallisena johtuen harjoitusmenetelmienpoikkeavista vaikutusmekanismeista. Kestävyysurheilijoilla nopeusvoimaharjoittelunon havaittu parantavan nopeusvoimaa kestävyysominaisuuksien pysyessämuuttumattomina tai hieman parantuessa. Kestävyysjuoksussa tarvitaan hyvänaerobisen kapasiteetin lisäksi hyvää hermo-lihasjärjestelmän toimintakykyisyyttä etenkinkilpailuvauhtien kasvaessa lyhyemmillä matkoilla ja loppusuoran kiritaisteluissa.Nopeusvoimaharjoittelu saattaa parantaa kestävyyssuorituskykyä lihasten voimantuotontehostumisen kautta esimerkiksi yksittäisen askelsyklin työntövaiheessa. Tämän tutkimuksentarkoituksena on selvittää yhdistetyn kestävyys- ja nopeusvoimaharjoittelunvaikutuksia nuorten kestävyysjuoksijoiden kestävyyssuorituskykyyn ja hermolihasjärjestelmänvoimaominaisuuksiin.Kaksitoista lukioikäistä kilpaurheilua harrastavaa kestävyysjuoksijaa (4 tyttöä ja 8 poikaa)jaettiin suorituskyvyltään tasavertaiseen koeryhmään (n = 7, ikä 18 ± 1 v, pituus174 ± 9 cm, paino 64.6 ± 7.4 kg) ja kontrolliryhmään (n = 5, ikä 17 ± 1 v, pituus 171 ±5 cm, paino 60.4 ± 9.3 kg). Kontrolliryhmän harjoitellessa normaalisti kestävyyspainotteisesti(n. 90 %) koeryhmä teki kahdeksan viikkoa kestävyysharjoittelua (72.6 %) janopeus- ja nopeusvoimaharjoittelua (8.5 %) sekä muuta harjoittelua (koordinaatio, kestovoimaym.). Nopeusvoimaharjoitteet koostuivat pääasiassa erilaisista loikka- ja hyppelyharjoitteista,nopeusvoimatyyppisistä kuntosaliharjoitteista ja lyhyistä juoksuvedoista.Tutkimuksen koehenkilöt testattiin ennen kahdeksan viikon harjoittelujaksoa jaheti sen jälkeen. Heiltä mitattiin antropometriset muuttujat (pituus, paino, rasvaprosentti,lihaspaksuudet), maksimaalinen ja submaksimaalinen hapenottokyky juoksussa erinopeustasoilla sekä maksimaalinen kestävyyssuorituskyky (1 km:n juoksu). Lisäksikoehenkilöiltä mitattiin nopeus ja nopeusvoima (maksimaalinen 30 metrin juoksu alkukiihdytyksellä,kevennyshyppy, 5-loikka) sekä jalkojen ojentajien isometrinen maksimivoimaja lihasaktiivisuudet (EMG).Yhdistetty kestävyys- ja nopeusvoimaharjoittelu johti tilastollisesti merkitsevään kasvuunlihaspaksuuksissa (3.6 %, p < 0.05) sekä heikkenemiseen juoksutaloudellisuudessa(VO2submax kasvu 6.0 %, p < 0.05). Nämä muutokset olivat kuitenkin havaittavissa samansuuntaisinamyös kontrolliryhmässä kestävyyspainotteisen harjoittelun seurauksena.Maksimaalinen juoksunopeus mattotestissä heikkeni koeryhmällä (-4.79 %, p < 0.05).Tutkimuksen päätuloksena oli, että kyseinen nopeusvoimaharjoittelumäärä (8.5 %) eiriittänyt parantamaan nuorten kestävyysjuoksijoiden maksimaalista juoksunopeutta, nopeusvoimaa,maksimaalista isometristä voimantuottoa eikä kestävyyssuorituskykyä.Valmennukselliselta kannalta tulokset ovat melko selkeitä. Kestävyysharjoitteluun yhdistettyvähäinen nopeusvoimaharjoittelu (alle 10 % kokonaisharjoittelusta) ei riitä aikaansaamaan parannuksia kestävyyssuorituskyvyssä tai hermo-lihasjärjestelmän voimaominaisuuksissanuorilla kestävyysjuoksijoilla.