Yhdistetyn kestävyys- ja nopeusvoimaharjoittelun vaikutukset kestävyyssuorituskykyyn sekä voima- ja nopeusominaisuuksiin kestävyysurheilijoilla

Abstract

Eija Salonen. Yhdistetyn kestävyys- ja nopeusvoimaharjoittelun vaikutukset kestävyyssuorituskykyyn sekä voima- ja nopeusominaisuuksiin kestävyysurheilijoilla. Voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistämistä on pidetty ongelmallisena, sillä vaikutusmekanismeiltaan nama harjoitusmenetelmät poikkeavat selvästi toisistaan. Kestävyysurheilijoilla nopeusvoimatyyppisen harjoittelun on todettu kehittävän nopeusvoimaa, kuitenkaan heikentämättä kestävyysominaisuuksia. Hiihdossa ja ampumahiihdossa tarvitaan erittäin hyvää aerobista kapasiteettia sekä kilpailuvauhtien kasvaessa hyvää hermo-lihasjärjestelmän toimintakykyisyyttä. Nopeusvoiman harjoittaminen saattaa jopa parantaa kestävyyssuoritusta, koska lihasten voimantuotto tehostuu tai nopeutuu kunkin yksittäisen työvaiheen, esimerkiksi hiihdon potkun aikana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhdistetyn kestävyys- ja nopeusvoimaharjoittelun vaikutuksia hiihtäjien ja ampumahiihtäjien kestävyyssuorituskykyyn sekä voima- ja nopeusominaisuuksiin. Kaksitoista vapaaehtoista kansallisen tason (V02max keskimäärin 66 ml/kg/min) mieshiihtäjää ja ampumahiihtäjää muodostivat koe- ja kontrolliryhmän. Koeryhmän keski-ikä oli 24±4 vuotta, ja kontrolliryhmän 23±6 vuotta. Koeryhmä teki kahdeksan viikkoa kestävyysharjoittelua (68,7 %) ja erillistä nopeusvoimaharjoittelua (25,9 %) sekä lisäksi kestovoimaa 5,4 % kokonaistuntimäärästä. Kontrolliryhmä harjoitteli pääasiassa kestävyyttä (87,9 %), kestovoimaa (10,5 %) ja nopeusvoimaa ainoastaan 1,6 %. Nopeusvoimaharjoitteet olivat pääosin lajinomaisia kuten sauvaloikkia, tasatyöntöjä, loikkia ja juoksuvetoja. Tutkimukseen osallistuvat koehenkilöt testattiin harjoitusjakson alussa, neljän viikon ja kahdeksan viikon kuluttua. Heiltä mitattiin antropometriset muuttujat, maksimaalinen hapenotto ja ala- ja yläraajojen maksimi- sekä nopeusvoima. Lisäksi mitattiin ylävartalon lihaskestävyysominaisuudet submaksimaalisella ja maksimaalisella teholla tehdyssä tasatyöntötestissä sekä anaerobinen suorituskyky MART -testissä. Tutkimuksen päätuloksena oli, että ylävartalon suorituskyky kehittyi huomattavasti koeryhmällä. Kahden kilometrin maksimaaliseen tasatyöntöön kulunut aika parani koeryhmällä keskimäärin 23 sekuntia. Taloudellisuus submaksimaalisella tasolla kehittyi myös, mikä voitiin havaita alentuneena hapenottona (-4,3 %), sykkeenä (-1,1 %) ja laktaattina (-10,5 %). Kestävyyssuoritus anaerobisella ja aerobisella kynnyksellä oli parantunut merkitsevästi (4,03±0,3 ja 4,22±0,3 l/min, p<0.05 sekä 3,4±0,3 ja 3,6±0,4 l/min, p<0.05). Käsien ojentajien nopeusvoima parani myös merkitsevästi. Lisäksi voima- ja nopeusominaisuuksissa havaittiin kehittymistä yksilötasolla. Varsinkin jalkalihasten ja selkä- ja vatsalihasten maksimaalinen voima kehittyi hieman, muttei tilastollisesti merkitsevästi. Valmennukselliselta kannalta tulokset olivat hyvin rohkaisevia ja suuntaa-antavia. Johtopäätöksenä oli, että yhdistetyllä kestävyys- ja nopeusvoimaharjoittelulla voidaan kehittää urheilijan taloudellisuutta ja hermo-lihasjärjestelmän toimintaa ja sitä kautta kestävyys suoritusta ilman että kestävyysominaisuudet heikkenevät.