Amatöörirugby suomessa, lajianalyysi ja fyysisen harjoittelun ohjelmointi

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Mälkiä, Sampo
dc.date.accessioned 2009-04-14T14:54:33Z
dc.date.available 2009-04-14T14:54:33Z
dc.date.issued 2007
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/19922
dc.description.abstract Sampo Mälkiä 2007. Amatöörirugby Suomessa, lajianalyysi ja fyysisen harjoittelun ohjelmointi. Valmennusopin jatkokurssin seminaarityö, liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 42s. Suomen Rugbyliitto on perustettu jo vuonna 1968, mutta sarjatoiminta nykymuodossaan on alkanut vasta 2000-luvulla. Rugby on Suomessa amatööriurheilua. Rugby-otteluun kuuluu kaksi 40 minuutin mittaista puoliaikaa, joiden aikana 15- miehiset joukkueet yrittävät toimittaa pallon vastustajan maalialueelle kuljettamalla, syöttämällä ja potkimalla. Puolustava joukkue voi yrittää pysäyttää hyökkäävän taklaamalla pallollista pelaajaa. Vaikka rugbyssa peliaika onkin juoksevaa, on ottelu silti täynnä erilaisia erikoistilanteita, kuten rykelmäaloitukset ja sivurajaheitot. Pelaajat voidaan jakaa suurempikokoisiin etupelaajiin ja pienempiin takapelaajiin. Kansainvälisen tason etupelaajien rasvaprosentti on tutkimusten mukaan keskimäärin 11,1±1,2%, takapelaajilla se on 10,0±2,3%. Etupelaajista suurimpia ovat lukkopelaajat (191,8 cm ja 101,9 kg) ja takapelaajista pienimpiä pelinrakentajat (172,7 cm ja 75,0 kg) Etupelaajilta vaaditaan suurempia voimaominaisuuksia, kun taas takapelaajilla korostuu nopeuden merkitys. Myös kestävyysominaisuudet ovat tärkeässä roolissa, sillä sekä etuettä takapelaajien tulisi kansainvälisellä tasolla juosta 3000 metriä alle 12 minuutin. Pelaajien fyysistä kuntoa tulisi testata säännöllisesti niin kilpailukaudella kuin sen ulkopuolellakin, yhteensä kolmesta neljään kertaa vuoden aikana. Sopivia testejä ovat esimerkiksi 3000 metrin juoksutesti (aerobinen kestävyys), 30 metrin juoksutesti (nopeus) sekä erilaiset maksimivoimaliikkeet, esimerkiksi jalkakyykky (1RM). Suomalainen valmennuksen vuosisuunnitelma eroaa hyvinkin paljon englantilaisesta, sillä Suomen pitkä talvi tekee mahdottomaksi täysipainoisen lajiharjoittelun ympäri vuoden. Myös pelikausi on Suomessa huomattavasti lyhyempi. Harjoittelun ohjelmoinnissa tulisi lisäksi ottaa huomioon lajin amatööriys maassamme. Tärkeimmät harjoitettavat fyysiset ominaisuudet suomalaisilla rugbynpelaajilla ovat kestävyys, voima, notkeus sekä osaltaan myös nopeus. Riittävästä palautumisesta, lihashuollosta sekä oikeanlaisesta ravinnosta huolehtiminen on myös tärkeässä roolissa, etenkin ylirasitustilan ehkäisyssä. fi
dc.format.extent 42 s. fi
dc.language.iso fin
dc.subject.other amatöörirugby fi
dc.subject.other terminologia fi
dc.subject.other fyysiset ominaisuudet fi
dc.subject.other harjoittelun ohjelmointi. fi
dc.title Amatöörirugby suomessa, lajianalyysi ja fyysisen harjoittelun ohjelmointi
dc.type Book en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:jyu-20094141451
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Seminar report en
dc.type.ontasot Seminaarityö fi
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi
jyx.includeIn.OAI true

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record