Liikuntateknologisten laitteiden ja sovellusten vaikutus liikuntamotivaatioon ja hyvinvointiin inaktiivisilla ja ylipainoisilla henkilöillä.

Abstract

Timo Pääkkönen, S. 2024. Liikuntateknologisten laitteiden ja sovellusten vaikutus liikuntamotivaatioon ja hyvinvointiin inaktiivisilla ja ylipainoisilla henkilöillä. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Liikuntafysiologian pro gradu -tutkielma, 94 s., 2 liitettä

Reilu kolmannes, eli yli miljoona työikäisistä suomalaisista liikkuu terveyden kannalta riittämättömästi. Liikunnan harrastamiseen ja hyötyliikkumiseen tarvitaan motivaatiota. Motivaatio on käyttövoima, joka on ihmisen toiminnan syynä. Kaikkeen toimintaan tarvitaan motivaatiota. Riittävän liikunnan katsotaan parantavan yksilön hyvinvointia ja hyvinvointia voidaan arvioida mittaamalla ihmisen fysiologisia toimintoja.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikuntateknologisten laitteiden ja sovellusten käytön vaikutusta inaktiivisten, ylipainoisten henkilöiden liikuntamotivaatioon ja hyvinvointiin. Tutkimusjakso koostui alkumittauksista, itsearvioinnista, 12 viikon harjoittelujaksosta ja loppumittauksista. Koehenkilöinä oli 30 henkilöä, joiden painoindeksi (BMI) oli välillä 28-35 kg/m2 ja jotka harrastivat hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa vähemmän kuin 2-3 kertaa viikossa. Koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään: vertailuryhmään (VRT) jota ei kannustettu liikkumaan, treffiryhmään (TRF) jota kannustettiin liikkumaan yhteisillä tapaamisilla ja kirjallisilla ohjeistuksilla sekä teknologiaryhmään (TEC) joka käytti sykemittareita ja tietokoneohjelmaa. Tutkimusjakson alussa ja lopussa tehtiin koehenkilöille kardiometaboliset mittaukset (verenpaine, paastoglukoosi, kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, HDL-kolesteroli ja triglyseridi), antropometriset mittaukset (pituus, paino, vyötärön ympärys, kehonkoostumus), hapenottokyvyn mittaukset (sub-max ja non-exercise) sekä hyvinvointianalyysi (3 vrk:n yhtämittainen syketiedon keräys ja analysointi)

Non-exercise menetelmä osoitti tilastollisesti merkitsevää (P<0,05) nousua sekä TRF että TEC ryhmien maksimaalisessa hapenottokyvyssä, vertailtaessa ennen ja jälkeen harjoittelujaksoa. WHO:n sub-maksimaalinen polkupyöräergometritesti osoitti tilastollisesti merkitsevää (P<0,05) nousua TRF ryhmän maksimaalisessa hapenottokyvyssä vertailtaessa tuloksia ennen ja jälkeen harjoittelujakson. Hyvinvointianalyysissä saatiin tilastollisesti merkitsevää parannusta sykevälivaihtelun keskiarvossa (RMSSD) sekä TRF- että TEC ryhmässä vertailussa ennen ja jälkeen harjoittelujakson. Harjoittelujakson jälkeisissä mittauksissa sekä TRF- että TEC ryhmän RMSSD tulokset verrattuna vertailuryhmään (VRT) parantuivat tilastollisesti merkitsevästi (P<0,05).

Tämän tutkimuksen perusteella kohderyhmään kuuluvien henkilöiden liikuntamotivaatioon pystytään vaikuttamaan kannustamalla ja ohjaamalla heitä liikkumaan. Eroa kirjallisen/suullisen ohjauksen ja liikuntateknologisten laitteiden käytön välillä ei pystytty todentamaan. Eroa vertailuryhmään, joka ei saanut ohjausta, on kuitenkin nähtävissä. Liikunnan aloittamisen kynnys koettiin ohjatuissa ryhmissä matalammaksi kuin ilman ohjausta olisi ollut. Riittämättömästi liikkuvat henkilöt tarvitsevat tietoa eri liikuntalajien oikeasta suorittamisesta, eri lajien kuormittavuudesta, sopivasta harjoitusintensiteetistä ja harjoitusten suoritusaikojen vaikutuksista.

Avainsanat: liikuntamotivaatio, hyvinvointi, liikuntateknologia, liikkuminen, harjoittelu, hapenottokyky, sykevälivaihtelu