Resisting boys and complying girls? : young children’s narratives of the child’s opportunities for agency in child–parent conflicts

Abstract

Pohjoismaissa lapsi–vanhempisuhteet ovat kehittyneet aiempaa demokraattisemmiksi ja neuvoteltavammiksi. Siitä huolimatta valtadynamiikka on pysynyt epäsymmetrisenä, mikä näkyy lapsen ja vanhemman eriävien näkemysten aiheuttamissa arjen konflikteissa. Lapsi–vanhempisuhteiden konflikteja tarkastelevissa tutkimuksissa on harvoin kuunneltu pienten lasten näkemyksiä, varsinkaan sukupuolinäkökulmasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä sukupolvien välisistä konflikteista pienten lasten näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka Suomessa asuvat 3–6-vuotiaat lapset kuvaavat lapsen toimijuuden mahdollisuuksia kuvitteellisissa lapsi-vanhempisuhteiden konflikteissa ja miten poikien ja tyttöjen kuvaukset eroavat. Teoreettisesti tutkimus hyödyntää sukupolvijärjestys- ja generagency-käsitteitä kuvaamaan sukupolven, sukupuolen ja lasten toimijuuden välisiä suhteita. Toimijuutta lähestytään relationaalisena ilmiönä, mikä tarkoittaa, että sukupolvien väliset suhteet sekä mahdollistavat että rajoittavat lasten toimijuutta. Aineisto luotiin Tarinataikurituokiot-menetelmällä, ja se koostuu 45 lapsen (19 poikaa ja 26 tyttöä) kertomuksista. Aineisto analysoitiin narratiivisin menetelmin. Kerronnasta tunnistettiin pienten lasten moninaiset tavat jäsentää lapsen toimijuuden mahdollisuuksia lapsi–vanhempisuhteiden konflikteissa. Tarinoissa tuli ilmi sekä lapsen rakenteellinen asema sukupolvijärjestyksessä että hänen mahdollisuutensa hämärtää, rakentaa uudelleen ja jopa kääntää ympäri perinteinen lapsi–vanhempivaltahierarkia. Lapsen toimijuus vaihteli myöntymisestä vastustukseen ja neuvottelemiseen: lapsella oli vain vähän, jos ollenkaan vaikutusmahdollisuuksia, hän pystyi vaikeuttamaan tai estämään vanhemman toimia ja päätöksiä tai hän edisti sopimista, jolloin myös lapsen osallisuus toteutui. Sekä pojat että tytöt kertoivat lapsen vastustavan vanhempaansa vihamielisesti, mutta vain tyttöjen tarinoissa se johti lapsen solidaarisuuteen ja anteeksipyyntöön. Tarinat välittivät näin myös sukupuolisidonnaisia tapoja kuvata lapsen toimijuutta. Lapsen toimijuuden mahdollisuuksien tarkasteleminen osallisuuden ja vaikuttamisen kautta tuottaa monipuolisemman kuvan lapsen toimijuudesta ja osoittaa, kuinka tärkeää on ymmärtää toimijuuden moniulotteisuus.

In Nordic countries, child–parent relations have become more democratic and negotiable than in the past. Despite greater democratization, the power dynamics remain asymmetrical and manifest in everyday conflicts caused by opposing views and goals of the child and parent. Previous research has overlooked young children’s voices in child–parent conflicts, especially from a gendered perspective. Thus, this study increases our understanding of intergenerational conflicts from young children’s viewpoints. More specifically, it examines how young (3–6-year-old) Finnish children narrate and make sense of a child’s opportunities for agency in fictional child–parent conflicts and how boys’ and girls’ descriptions differ. In terms of theory, the present study applies the concepts of generational order and generagency to examine the relationships among generation, gender, and children’s agency. Agency is understood as relational, meaning that in families, children’s agency is both enabled and constrained by intergenerational relations. The data was generated with the Story Magician’s Play Time method and consisted of 45 children’s (19 boys and 26 girls) narratives. The data was analyzed with narrative methods. The analysis revealed diversity in how young children make sense of the child’s opportunities for agency in child–parent conflicts. Children’s stories showed the existing structural position of the child within the generational order but also their opportunities to blur, reconstruct, and even reverse the child–parent power hierarchy. The child’s opportunities for agency varied from complying to resisting and negotiating: the child had only minor, if any, opportunities for influence, they was able to hinder the parent’s actions and decisions, or they contributed to a joint agreement and hence, the child was able to participate. While the boys narrated child’s hostile resistance, such behavior led to acts of solidarity and apology in the girls’ stories. Thus, stories also conveyed children’s gendered ways of describing child agency in child–parent conflicts. Examining a child’s opportunities for agency through participation and influence produces a more multidimensional and nuanced picture of children’s agency in child–parent conflicts and illuminates the importance of moving away from simplifying the concept of children’s agency.