Elintapaneuvonnan ja viikoittaisen voimaharjoittelun vaikutukset mielenterveys- ja päihdekuntoutujien terveyteen ja elämänlaatuun

Abstract

Vaarala, M. 2024. Elintapaneuvonnan ja viikoittaisen voimaharjoittelun vaikutukset mielenterveys- ja päihdekuntoutujien terveyteen ja elämänlaatuun. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntalääketieteen pro gradu -tutkielma, 57 s., 8 liitettä.

Mielenterveyshäiriötä sairastavilla henkilöillä on suurentunut riski kardiovaskulaarisiin ja somaattisiin sairauksiin, joiden riskiä lisäävät epäterveelliset elintavat. Lisäksi mielenterveyshäiriötä sairastavilla on usein heikentynyt elämänlaatu. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että elintapaneuvonnalla ja liikuntaharjoittelulla voidaan vaikuttaa mielenterveys- ja päihdekuntoutujien fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, voidaanko elintapaneuvonnalla ja kerran viikossa tapahtuvalla voimaharjoittelulla vaikuttaa mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kehon painoon, rasvaprosenttiin, verenpaineeseen, elämänlaatuun ja fyysiseen aktiivisuuteen.

Tutkimus toteutettiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Active Life Labissa. Osallis-tujat koostuivat todellisesta mielenterveys- ja päihdekuntoutujien ryhmästä ja paikallisen omaishoitajayhdistyksen omaishoitajista. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat osallistuivat kerran viikossa ohjattuun voimaharjoitteluun kolmen kuukauden ajan. Lisäksi he osallistuivat vähintään kolme kertaa elintapaneuvontaan, jonka tavoitteena oli lisätä liikunnan määrää ja laatua, parantaa unettomuuden lääkkeetöntä hoitoa ja parantaa ravitsemusta. Omaishoitajat osallistuivat pelkästään voimaharjoitteluinterventioon. Mittaukset tehtiin ennen interventiota ja kolme kuukautta kestävän intervention jälkeen. Kehon paino ja rasvaprosentti mitattiin Tanita MC980 laitteella. Verenpaine mitattiin Tensiomedin arteriografilla. Elämänlaatua arvioitiin RAND36 kyselyn keskiarvolla. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin IPAQ kyselylomakkeella.

Alkutilanteessa mielenterveys- ja päihdekuntoutujat painoivat ja istuivat enemmän kuin omaishoitajat (p<0.05). Voimaharjoitteluinterventiolla ja elintapaneuvonnalla ei ollut vaikutusta kehon painoon, rasvaprosenttiin, verenpaineeseen, elämänlaatuun ja fyysiseen aktiivisuuteen mielenterveys- ja päihdekuntoutujilla. Voimaharjoitteluintervention seurauksena omaishoitajien diastolinen verenpaine laski (p<0.05). Yksilötasolla oli kuitenkin nähtävissä muutoksia muuttujissa, joka voi viitata siihen, että interventiolla voisi olla vaikutuksia pidemmällä aika välillä. Tarvitaan pidempi kestoisia tutkimuksia, sillä kolme kuukautta ei ole välttämättä riittävän pitkä aika muutoksiin kyseisissä muuttujissa. Tutkimukseen lisäarvoa voisi tuoda, jos tarkasteltaisiin tarkemmin elintapaneuvonnan vaikutuksia.

Asiasanat: mielenterveyshäiriöt, voimaharjoittelu, elintapaneuvonta, interventiotutkimus