Emotional arousal and facial mimicry in free viewing of another person : explanatory relationships of anxious and depressive symptoms

Abstract

Emotionaalisten kasvonilmeiden havainnointi on eräs keskeisimpiä sosiaalisen kognition ja tunteiden tulkitsemisen tutkimusalueita. Useimmat tutkimuksista ovat käyttäneet valokuvia stimuluksena. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, kuinka ahdistus- ja masennusoireet selittävät varianssia kahdessa interpersoonallisen tunteiden välittymisen osa-alueessa: emotionaalisten kasvonilmeiden ei-tietoisessa imitoinnissa ja emotionaalisessa viriämisessä. Hyödyntäen uutta tutkimusasetelmaa, jossa elävä kasvomalli toimi stimuluksena vapaassa katselutilanteessa, tarkastelimme, kuinka 19 aikuista koehenkilöä, joilla oli vaihtelevat määrät ahdistus- ja masennusoireita, reagoivat nähdessään neutraaleja, surullisia ja vihaisia kasvoja. Emotionaalinen viriäminen operationalisoitiin ihonsähkönjohtavuutena (EDA) ja emotionaalisten kasvonilmeiden imitointi elektromyografiana (EMG). Piirreahdistusoireiden (STAI-Y2) ja masennusoireiden (BDI II) selitysosuuksia datasta analysoitiin suorittamalla yksinkertaisia lineaarisia regressioanalyysejä. Odotimme, että STAI-Y2-pisteet selittäisivät positiivisesti varianssia EDA:ssa vihaisia kasvonilmeitä katsoessa, ja uskoimme tämän indikoivan uhkien tarkkailuun liittyvää kognitiivista vääristymää. Odotimme myös, että BDI-II-pisteet selittäisivät positiivisesti varianssia EDA:ssa ja corrugator supercilii (CS) -lihaksen aktivaatiossa EMG:ssä surullisia kasvonilmeitä katsottaessa. Tämän oletimme indikoivan negatiivista kognitiivista vääristymää. Alustavan tutkimuksemme tulokset eivät tukeneet hypoteesejamme. Havaitun habituaation tähden suoritimme analyysit myös puolitetulla aineistolla ja löysimme yhden tilastollisesti merkitsevän selitysasteen: suurempi STAIY2-tulos oli negatiivisessa yhteydessä emotionaaliseen viriämiseen. Täten tuloksemme eivät tue aiemmassa kirjallisuudessa esitettyjä tuloksia ahdistus- ja masennusoireisiin liittyvien kognitiivisten vääristymien osalta. Selityksiä ja seurauksia tästä käsitellään pohdinnassa.

Facial emotion perception is a key area of interest in the study of social cognition and emotional decoding. However, most studies in this field have used still photographs of emotional faces as static stimulus. This study examines how trait anxiety and depressive symptoms explain variance in two facets of interpersonal emotion transmission: emotional mimicry and emotional arousal. Employing a novel study design, 19 adults with varying degrees of anxious and depressive symptoms watched a living face model present with a series of neutral, sad and angry faces through a liquid crystal screen, that can quickly turn transparent or opaque. Electrodermal activity (EDA) and Electromyography (EMG) data were recorded during a free-viewing study design, to assess degrees of emotional arousal and emotional mimicry, respectively. Simple linear regression analyses were conducted to assess whether trait anxiety or depressive symptoms (operationalized as STAI-Y2 and BDI-II scores, respectively), could explain variance in emotional arousal and emotional mimicry. It was expected that STAI-Y2 scores would positively explain variance in EDA while viewing angry faces, indicating the presence of a threat related bias associated with anxious symptoms. It was also expected that BDI-II scores would positively explain variance in EDA and in corrugator supercilii (CS) activity in the EMG data while viewing sad faces, indicating the presence of a negative bias associated with depressive symptoms. The results of this preliminary study, with a small sample size, did not support our hypotheses. However, due to observed habituation effects we ran additional analyses with halved data and found that greater trait anxiety was associated with lesser emotional arousal while viewing angry faces. Thus, our findings do not support previous findings regarding a negative bias and threat related bias. Explanations and implications are discussed.