Toimeentulotukeen liittyvän häpeän diskurssit

Abstract

Pro gradu- tutkimukseni tarkoitus oli selvittää, millaisia diskursseja toimeentulotukeen liittyvästä häpeästä rakentuu köyhyyskirjoituksissa. Tutkimukseni aineisto koostuu Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä- kirjoituskilpailun (2019) 18 köyhyyskirjoituksesta. Tutkimuskysymykseni on: Mitä ja miten toimeentulotukeen liittyvästä häpeästä kirjoitetaan? Aineiston analysoin diskurssianalyyttisesti. Aineistosta muodostui kolme diskurssia, jotka nimesin syyllistämisen diskurssiksi, puolustautumisen diskurssiksi ja oikeusdiskurssiksi. Syyllistämisen diskurssissa toimeentulotukea tarvitsevat kuvaavat sitä, miten ulkopuoliset toimijat eli sosiaalitoimi, Kela, yhteiskunnan hyväosaiset, köyhyyttä kokemattomat ja nettikeskustelijat syyllistävät heitä ja saavat näin tuntemaan häpeää. Toimeentulotuki on myös stigma, minkä muodostumiseen ovat vaikuttaneet ulkopuolisten toimijoiden ennakkoluulot ja syyllistäminen. Puolustautumisen diskurssissa toimeentulotukea tarvitsevat puolustautuvat toimeentulotukeen liittyvää syyllistämistä sekä syyllistämisestä seurannutta häpeää vastaan. Diskurssissa toimeentulotuen tarvitsijat puolustavat toimeentulotuen tarvetta, eivätkä ole valmiita ottamaan vastaan syyllisyyden taakkaa. Oikeusdiskurssissa toimeentulotukea kuvaavat toimeentulotuen omaksi oikeudekseen, josta ei tarvitse tuntea häpeää. Dis-kurssissa toimeentulotukea tarvitsevat eivät suostu toimeentulotuen takia asemoitumaan stigmatisoitaviksi. He eivät myöskään ole valmiita tuntemaan häpeä siitä, että tarvitsevat toimentulotukea. Toimeentulotuki nähdään perusoikeutena sen sijaan, että se nähtäisiin häpeää synnyttävänä asiana. Tulosten perusteella toimeentulotuen käyttöön liittyy stigma ja tuen käytöstä tunnetaan häpeää. Toisaalta toimeentulotuesta ei aina tunneta häpeää. Yhteistä diskurssien rakentumiselle oli puhe siitä, että toimeen-tulotukeen liittyy vahvasti ennakkoluulot sekä stigma, joiden purkaminen on ainut keino vähentää toimeentulotukeen liittyvää häpeää. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tutkia, miten pääministeri Petteri Orpon hallituksen leikkaustoimet toimeentulotukeen vaikuttavat jatkossa kansalaisten mielikuviin toimeentulotuesta ja toimeentulotukiasiakkaista? Entä millainen vaikutus näillä leikkaustoimilla on toimeentulotuen hakemiseen? Jos tuen hakeminen vähenee, mitä se yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta tarkoittaa? Entä onko juuri häpeä se syy, että tuen hakeminen vähenee entisestään, kun ihmiset, jotka tähän asti ovat pärjänneet omillaan ovatkin joutuneet uuteen tilanteeseen henkilökohtaisen huonontuneen taloustilanteen myötä?