Assessing the connectivity of and identifying potential restoration sites in river networks in Central Finland

Abstract

Makeiden vesien ekosysteemit kuuluvat maailman uhanalaisimpien elinympäristöjen joukkoon. Yksi suurista vesistöjen tilaa heikentävistä tekijöistä ovat tierummut ja padot. Ne ovat aiheuttaneet muutoksia virtavesien abioottisissa ja bioottisissa ominaisuuksissa, ja heikentäneet kytkeytyneisyyttä, minkä vuoksi ne haittaavat akvaattisten lajien liikkumista elinympäristöjen välillä. Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli arvioida patojen ja tierumpujen vaikutusta kytkeytyneisyyteen Keski-Suomen jokiverkostossa. Toisena tavoitteena oli tunnistaa vaellusesteet, jotka vaikuttavat kytkeytyneisyyteen eniten, koska poistamalla korkeasti priorisoituja esteitä jokiverkoston kytkeytyneisyyttä voidaan parantaa tehokkaasti. Analyysi suoritettiin aiemmin kerättyyn dataan perustuvilla aluegraafeilla ja niistä lasketuilla kytkeytyneisyysindekseillä. Tulokset osoittavat verkoston kytkeytyneisyyden heikentyneen merkittävästi, sillä kytkeytyneisyydestä on jäljellä enää vain noin 34–49 %. Patojen kytkeytyneisyyttä heikentävä vaikutus on tierumpujen vaikutusta suurempi. Yksittäisen vaellusesteen vaikutus kytkeytyneisyyteen vaihteli esteellisyydestä ja sijainnista riippuen. Poistamalla noin kymmenen korkeimmin priorisoitua estettä, jotka kaikki ovat patoja, jokiverkoston kytkeytyneisyys olisi 63–71 %. Tuloksia voidaan käyttää kytkeytyneisyyden ja sen parantamisen arvioinnissa, mutta kytkeytyneisyysanalyysi yksin ei riitä kunnostuksen ja esteiden poiston tehokkaaseen suunnitteluun, vaan analyysin tueksi tarvitaan esimerkiksi potentiaalisilla kunnostuspaikoilla suoritettuja kenttätutkimuksia. Kytkeytyneisyysanalyysi kuitenkin tarjoaa päätöksentekoon valintakriteerin, joka huomioi koko jokiverkoston kytkeytyneisyyden sekä muiden esteiden sijainnin. Jokien ja purojen tilan heikkeneminen ja niissä esiintyvien lajien uhanalaisuus ovat maailmanlaajuisesti ongelmia, joiden tehokas ratkaiseminen vaatii kunnostustoimenpiteitä, joihin myös kytkeytyneisyyden parantaminen kuuluu.

Freshwater ecosystems are some of the most endangered ecosystems in the world. Among the threats are water management practices and crossing structures, which encompasses culverts and dams. They have caused changes in abiotic and biotic processes of streams and are disrupting connectivity of river networks, which has led to impeded movement of aquatic biota. The first aim of this master’s thesis was to assess how much the connectivity of the river networks in Central Finland has decreased due to culverts and dams. The second aim was to identify, which barriers affect connectivity the most and thus are the most efficient sites for connectivity restoration. The analysis was done by creating landscape graphs using pre-existing data and calculating connectivity metrics from the graphs. The results show that the connectivity of the river networks has decreased markedly as only 34–49% of the connectivity is left, and that dams have affected connectivity more than culverts. The barriers have decreased connectivity at varying degrees depending both on the passability and location of the barrier. Removing ca. 10 highest prioritized barriers, all of which are dams, leads to the fastest increase in the overall connectivity of the network and the connectivity of the river networks would increase to 63-71%. The results can be used to assess connectivity, but connectivity analysis should be supplemented with e.g. field studies when planning river restorations and barriers removals. The results provide an important selection criterion for decision-making capable of considering a whole network of rivers and streams, and the barriers in relation to each other. The state of rivers and streams is declining, and the species found in them are becoming endangered globally and their conservation requires restoration actions, including improving connectivity.