Effects of a 10-week low and high intensity training intervention on performance abilities—with a special reference to durability

Abstract

Yllättävän vähän tiedetään, mitä vaikutuksia todella runsaalla matalatehoisella kestävyysharjoittelulla on eri kestävyyssuorituskyvyn tekijöihin. Tämä olisi oleellista, sillä sekä kuntoilijat että urheilijat tekevät leijonanosan harjoittelustaan matalalla teholla. Tämän väitöskirjan tarkoitus oli tutkia mitä tapahtuu matala- ja korkeatehoiselle suorituskyvylle, kun harjoittelemattomat miehet ja naiset harjoittelivat kahdessa ryhmässä 10 viikkoa. Ensimmäinen ryhmä (n = 16) pyöräili paljon (viikoittain keskimäärin 6,8 h, ja viimeisillä kolmella viikolla 9,6 h) matalalla teholla (kokonaisajasta 97% enintään ensimmäisellä laktaattikynnyksen teholla); Toinen ryhmä (n = 19) pyöräili vähemmän (1,6 h / vko), mutta suurella teholla (kokonaisajasta 44% vähintään toisella laktaattikynnyksellä). Päätemuuttujina olivat yhdistetty matalan tehon suorituskyky sekä korkean tehon suorituskyky, joista kumpikin koostui useista suorituskykymuuttujista. Matalatehoinen harjoittelu paransi matalatehoista suorituskykyä, mutta ei korkeatehoista. Korkeatehoinen harjoittelu vaikutti päinvastoin parantaen korkeatehoista, mutta ei matalatehoista suorituskykyä (osatyö II). Erityisesti molemmissa ryhmissä väsymisensieto kolmetuntisen matalatehoisen pyöräilyn aikana parani (osatyö I). Harjoittelun miellyttävyydestä ei voitu ennustaa kuka yksilöllisesti kehittyi milläkin harjoitteluteholla (osatyö III). Lopuksi, laskentametodi, jolla ryhmien harjoittelu tasapainotetaan vaikuttaa suuresti harjoitteluinterventioiden sisältöön ja tulkintaan (osatyö IV). Tämän väitöskirjan tulosten perusteella matalin kehittävä harjoitteluteho ei ole yksiselitteinen, vaan se riippuu siitä, mitä halutaan kehittää: matalatehoinen suorituskyky kehittyy matalammalla teholla kuin korkeatehoinen. Kävi myös ilmi, että korkeaa harjoittelutehoa ei voi kokonaisuudessaan korvata hyvin suurella määrällä matalatehoista harjoittelua, koska korkeantehon suorituskyky ei kehittynyt kuin riittävän korkealla teholla. Lisäksi väitöskirjan tulokset osoittivat väsymisensiedon olevan itsenäinen kestävyyssuorituskykyä kuvaava tekijä, joka voi kehittyä ilman maksimaalisen hapenottokyvyn samanaikaista parannusta.

In terms of endurance performance abilities, the potential effects of very high volumes of low intensity training are not thoroughly understood. This information would be essential, as both athletes and recreational individuals spend most of their training time at low intensity. The purpose of this thesis was to investigate the effects on pooled low and high intensity performance on untrained males and females after 10 weeks of training in two groups. The first group (n = 16) cycled extensively (6.8 h weekly on average, and 9.6 h during the last three weeks) at low intensity (97% of total time at or below the power at the first lactate threshold); the second group (n = 19) cycled less (1.6 h/week), but at high intensity (44% at or above the second lactate threshold). The main outcome variables were pooled into low and high intensity performance, each composed of several performance variables. Low intensity training improved low intensity performance, but not high intensity performance. Conversely, high intensity training improved high intensity performance, but not low intensity performance (study III). Notably, durability, measured by magnitude of physiological changes during a three-hour low intensity cycling, improved in both groups (study III). Perceived exercise enjoyment did not predict the individual responses to training (study II). Lastly, the metric used to balance training volumes between training groups significantly affects the content and interpretation of training interventions (study IV). Based on this thesis, the minimum effective training intensity depends on the specific attribute that needs to be improved; low intensity performance improves with lower intensity than high intensity performance. Further, high intensity training cannot be compensated for by high volumes of low intensity training. Lastly, this thesis demonstrated durability to be an independent component of endurance performance, capable of improving without concurrent enhancements in maximal oxygen uptake.