Examining the Relationships Between Moods and Sport Burnout Among Finnish Team Sport Athletes

Abstract

Urheilu-uupumus on lisääntynyt urheilijoiden keskuudessa viime vuosina. Erityisesti urheilijat, jotka usein kohtaavat suorituspaineita ja vaativia tilanteita ovat erityisen alttiita urheilu- uupumukselle. Urheilu-uupumus on myös yhdistetty läheisesti negatiivisesti miellettyihin tunteisiin, kuten ahdistukseen, vihaan, jäykkyyteen, väsymykseen ja masennukseen. Tämän pro-gradu tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen suhde urheilu-uupumuksella on näihin yllä mainittuihin tunteisiin ja onko olemassa tunteita, jotka voisivat lievittää urheilu- uupumusta. Tutkimuksen otanta oli yhteensä 78 henkilöä, koostuen sekä mies-, että naisurheilijoista. Otannan ikähaarukka oli 15–23 vuotta ja kaikki osallistujat harrastivat erilaisia joukkueurheilulajeja kilpatasolla. Tutkimus oli poikittaistutkimus, jonka tarkoituksena oli arvioida ahdistuksen, masennuksen, vihan, väsymyksen, jäykkyyden ja innokkuuden suhdetta urheilu-uupumukseen. Tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi oli, että urheilijat, joilla on korkea masennuksen, väsymyksen, jäykkyyden, vihan ja ahdistuksen tunne, omaavat riskin urheilu- uupumuksen kehittymisellä, koska näillä tunteilla on positiivinen suhde urheilu-uupumuksen kanssa. Toinen hypoteesi oli, että innokkuudella on negatiivinen suhde urheilu-uupumuksen kanssa ja tämän vuoksi, innokkuus saattaa lievittää urheilu-uupumuksen oireita. Aineistolle tehtiin, kuvaileva-, korrelaatio- ja regressioanalyysit. Tulokset osoittivat, että urheilu-uupumus positiivisesti korreloi ahdistuksen, masennuksen, vihan, väsymyksen ja jäykkyyden kanssa. Tulosten mukaan innokkuus korreloi negatiivisesti urheilu-uupumuksen kanssa, mutta vain pienellä voimakkuudella. Tunteet ennustivat urheilu-uupumuksen osuutta 49 %. Tulokset olivat linjassa tutkimukselle asetettujen hypoteesien kanssa. Ne urheilijat, jotka saavat korkeat pisteet ahdistuneisuudesta, masennuksesta, vihaisuudesta, väsymyksestä tai jäykkyydestä, todennäköisesti myös saavat korkeat pisteet urheilu- uupumuksesta tai ainakin heillä on riski kehittää itselleen urheilu-uupumus. Perustuen käytännön sovellutuksiin vaikuttaa siltä, että innokkuudella on puskuroiva vaikutus urheilu- uupumuksen oireita vastaan. Tästä syystä johtuen, urheilijat, jotka saavat korkeat pisteet innokkuudesta ei välttämättä kehity urheilu-uupumusta tai ainakin heillä on lievempiä kokemuksia urheilu-uupumuksesta. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset ja havainnot tukevat ajatusta siitä, että urheilu-uupumus on selvä riski urheilijoille ja täten vaatii urheilun parissa työskenteleviltä ammattilaisilta erityistä huomiota myös tulevaisuudessa.

Sport burnout among athletic populations has increased in past years. Athletes, who face high pressure and demanding situations often are more prone to sport burnout. Sport burnout is also closely related to negatively perceived moods of anger, anxiety, tension, fatigue and depression. The objective of this study was to examine what type of relationships these moods have with sport burnout. Second objective of this study was to examine if there are any moods which could buffer the symptoms of sport burnout. A sample of 78 female and male athletes, aged between 15-23 years, practicing different team sports at competitive level took part to this study. The study was a cross-sectional study to assess relationships between anxiety, depression, anger, vigor, fatigue, tension and sport burnout. The first hypothesis of this study was that athletes with levels of anxiety, fatigue, tension, anger and depression are at risk for experiencing sport burnout as these moods have positive relationship with sport burnout. Second hypothesis set for the study was that vigor has negative relationship with sport burnout and for this reason, might moderate the symptoms of sport burnout. Descriptive, correlation and regression analyses were conducted to the data. The study results showed that sport burnout positively correlates with anxiety, depression, anger, fatigue and tension. The results indicated that vigor correlates negatively with sport burnout, but only with small magnitude. Moods predicted the proportion of sport burnout variance with 49%. The results gained from the study were in line with both of the hypotheses set. The findings indicate that athletes with high scores on anxiety, depression, anger, fatigue and tension most likely score high on sport burnout or at least have a risk for developing sport burnout. Based on practical applications it seems that vigor has buffering effect against sport burnout symptoms. For this reason, athletes with high scores on vigor might not develop sport burnout or the athletes have milder experiences of sport burnout. Overall, the findings support the idea that sport burnout is a mental health risk among athletic populations and needs attention from the sport professionals also in the future.