“Kyllä politiikassa on pakko puhua päällekin ja pitää puolensa” : kriittinen diskurssianalyysi poliitikkojen feminiinisistä ja maskuliinisista mediarepresentaatioista

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisilla diskursseilla poliitikkojen feminiinisiä ja maskuliinisia ominaisuuksia representoidaan Ilta-Sanomat-iltapäivälehdessä. Tavoitteena on selvittää, miten feminiiniset ominaisuudet, kuten empatia ja solidaarisuus, sekä maskuliiniset ominaisuudet, kuten kunnianhimo ja aggressiivisuus, kuvataan aineistossa poliitikkojen representaatioissa; feminiiniset ominaisuudet on perinteisesti nähty poliitikolle pääosin epäsopiviksi ja maskuliiniset ominaisuudet ensiarvoisen tärkeiksi. Tavoitteena on myös tarkastella, asettuvat feminiinisten ja maskuliinisten ominaisuuksien representaatiot poliitikkokohtaisesti sukupuoliin yhdistettyihin stereotypioihin. Tutkimusaineistona on 10 Ilta-Sanomien artikkelia, jotka yhdessä muodostavat kaksi feature-journalismia edustavaa juttusarjaa. Aineistoa analysoitiin kriittistä diskurssianalyysiä sekä sosiologi Stuart Hallin representaatioteoriaa hyödyntäen. Aineistosta tunnistettiin kolme diskurssia: persoonadiskurssi, kilpailudiskurssi sekä kompetenssidiskurssi. Analyysissä havaittiin, että feminiinisten ominaisuuksien esiintyminen poliitikkojen representaatioissa on yleisempää silloin, kun kuvataan poliitikon yksityiselämää. Sitä vastoin politiikan instituution kuvauksissa korostuvat maskuliiniset ominaisuudet. Poliitikkojen kompetenssi kyseenalaistetaan aineistossa korostetusti feminiinisiin ominaisuuksiin, kuten sovinnollisuuteen ja arkuuteen, vedoten. Positiivisessa kompetenssin käsittelyssä kuvataan sen sijaan monia niin feminiinisiä kuin maskuliinisiakin ominaisuuksia poliitikolle hyödyllisiksi. Tutkimustuloksista voi päätellä, että asiayhteydellä on poliitikon sukupuolen ja persoonallisuuspiirteiden rinnalla merkittävä vaikutus siihen, missä suhteessa feminiinisiä ja maskuliinisia ominaisuuksia esiintyy poliitikkojen mediarepresentaatioissa. Tulosten pohjalta on mahdollista vetää karkea jako poliitikon feminiiniseen yksityiselämään ja maskuliiniseen julkiseen rooliin.