Application to detect toxicity of recycled plastics using boar spermatozoa motility

Abstract

Plastic as waste decomposes slowly and the quantities are large. Therefore, plastic recycling is essential. However, a key problem with recycled plastic and plastic products is their additives, such as plastic softeners and inhibitors for mold and bacteria, which contain chemicals that may be toxic to mammalian cells. Harmful additives are difficult to avoid as the manufacturer is not obliged to inform about them. Therefore, in recycled plastic mixtures, their exact content and toxicity, is not known. The aim of this study was to apply an assay method to measure changes in boar spermatozoa motility using the automated sperm analysis program (ISAS v1) with a particular focus on recycled plastic. The applied assay method did not give particularly accurate results. The inaccuracy of the results was affected e.g. by a large natural variability, deviation between replicate samples, and the computer program which did not calculate motility completely reliably. Despite the use of the ISAS program, the person doing the work also had to use subjective selection. The assay method works most reliably when there is a substantial change in spermatozoa motility within three days due to the chemical, and the semen is of good quality, in which case the negative control motility reduces only slightly. As part of application process, a case study was carried out, where spermatozoa motility measurements were conducted after exposure to two types of recycled plastic, a grocery store's plastic bag (90% was recycled plastic) and for Barbie doll’s leg (from the 70s). In the tests, the negative control was the semen as it came from the artificial insemination station, and in the positive control chemical triclosan was used, which is an antibacterial agent used also in plastics. With this assay method and equipment and using 2 µg/ml triclosan, 50% of rapid movement of boar spermatozoa motility was lost between 1 and 3 days of exposure. The assay method gave indicative results that the plastic bag and Barbie contain substances toxic to boar spermatozoa. Rapid movement of boar spermatozoa decreased 53% when exposed to a piece of plastic bag (2x3 cm) and 60% when exposed to pieces of Barbie’s leg (2 pieces of 0,5x2 cm) for three days. Overall, the case study demonstrated that presented assay method can be used to study the toxicity of recycled plastics.

Muovi jätteenä hajoaa hitaasti ja määrät ovat suuria. Siksi muovin kierrätys on välttämätöntä. Kuitenkin kierrätysmuovin ja yleensä muovituotteiden keskeinen ongelma on lisäaineet, kuten muovin pehmennysaineet ja homeen ja bakteerien estäjät, jotka saattavat sisältää nisäkässoluille myrkyllisiä kemikaaleja. Haitallisia lisäaineita on vaikea välttää, koska valmistajalla ei ole velvollisuutta ilmoittaa niistä ja siksi kierrätysmuoviseoksien tarkkaa sisältöä ja myrkyllisyyttä ei tunneta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli menetelmäsovellus, joka mittaa muutosta sian siittiöiden liikkuvuudessa automaattisella siittiöanalyysillä (ISAS v1 tietokoneohjelma), erityisesti kierrätysmuoveihin liittyen. Sovellettu menetelmä ei antanut erityisen tarkkoja tuloksia. Tulosten epätarkkuuteen vaikutti mm. suuri luonnollinen vaihtelu, hajonta rinnakkaisnäytteiden välillä ja tietokoneohjelma, joka ei laskenut liikkuvuutta täysin luotettavasti. ISAS-ohjelman käytöstä huolimatta työn tekijä joutui käyttämään myös subjektiivista valintaa. Menetelmä toimii luotettavimmin, kun siittiöiden liikkuvuudessa tapahtuu merkittävä muutos kolmen päivän aikana johtuen kemikaalista ja siemenneste on hyvälaatuista, jolloin negatiivisen kontrollin liikkuvuus vähenee vain hieman. Osa soveltamisprosessia oli tapaustutkimus, jossa siittiöiden liikkuvuuden muutosta mitattiin sen jälkeen, kun niitä oli altistettu kahdentyyppiselle kierrätetylle muoville, ruokakaupan muovipussille (90 % kierrätysmuovia) ja Barbie-nuken jalalle (70-luvulta). Testeissä negatiivisena kontrollina oli siemenneste sellaisenaan kuin se tuli keinosiemennysasemalta ja positiivisessa kontrollissa käytettiin triklosaania, joka on myös muoveissa käytettävä antibakteerinen aine. Tällä menetelmällä ja laitteistolla sekä altistuksella triklosaanille (2 µg/ml), sian siittiöiden nopea liike väheni 50 % yhden ja kolmen päivän altistuksen välisenä aikana. Menetelmällä saatiin suuntaa antavat tulokset, että muovipussi ja Barbie sisältävät sian siittiöille toksisia aineita. Siittiöiden nopea liike väheni 53 %, kun niitä altistettiin muovipussin palaselle (2x3 cm) ja 60 %, kun niitä altistettiin Barbien jalalle (2 palasta, 0,5x2 cm) kolmen päivän ajan. Kaiken kaikkiaan tapaustutkimus osoitti, että esitettyä menetelmää voidaan käyttää kierrätettyjen muovien myrkyllisyyden tutkimiseen.