Valmentajan ja pelaajan vuorovaikutuksen yhteys pelaajan koettuun itseluottamukseen U20 SM-sarjan jääkiekkoilijoilla

Abstract

The purpose of this study was to describe and understand the connection between coach-player interaction and player perceived self-confidence. We examined various coaching methods to support player self-confidence as well as what constitutes player self-confidence among U20 elite junior ice hockey players. In the Finnish context, ice hockey has been relatively under-researched, which is why we chose this topic, as its position as a major sport is significant.

The theoretical framework of the study is phenomenological-hermeneutic. The study is qualitative, employing a semi-structured thematic interview method. We interviewed a total of 6 players and 3 head coaches from three different U20 elite junior ice hockey teams. All players were of legal age. The interviews lasted on average 29 minutes for players (21–39 min) and 52 minutes for coaches (39–73 min). The transcribed material amounted to a total of 58 pages in font size 12 and single line spacing 1. The data was analyzed using theory-guided content analysis, drawing from literature on self-confidence and interaction.

Player self-confidence was mostly influenced by feelings of success, self-awareness, and achieved status within the team. Naturally, there were clear differences among individuals in what they considered meaningful to themselves. Coaches have several ways to support the development of player self-confidence, with the most important being setting and monitoring clear goals, strengthening player identity, providing feedback, supporting development, and building trust. Interestingly, players and coaches perceived fair treatment slightly differently within team interactions. According to U20 elite junior players, good coach qualities included approachability, player-centeredness, and situational awareness, knowing when to give feedback or instructions.

The thesis suggests that coaches have several means to support the development of player self-confidence. Each athlete is also an individual, which is why coaches need to know their players well as individuals too. When this coach-player interaction is strong and their relationship is open, it is possible to find the right ways to help players because not everything works the same for everyone. The interactive aspect of coaching and team sports should not be overlooked but rather considered in everyday activities.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää valmentajan ja pelaajan välisen vuorovaikutuksen yhteyttä pelaajan koettuun itseluottamukseen. Tarkastelimme erilaisia valmennuksen toimintatapoja tukea pelaajan itseluottamusta sekä ylipäänsä sitä, mistä pelaajan itseluottamus U20 SM-sarjatason jääkiekkoilijoilla koostuu. Suomalaisessa kontekstissa jääkiekkoa on tutkittu varsin vähän, minkä vuoksi päädyimme aiheeseen, koska sen asema suurena lajina on merkittävä

Tutkimuksen tieteenfilosofinen lähtökohta on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimus on kvalitatiivinen, jossa tutkimusmenetelmänä toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastattelimme yhteensä 6 pelaajaa sekä 3 päävalmentajaa kolmesta eri U20 SM-sarjatason joukkueesta. Kaikki pelaajat olivat täysi-ikäisiä. Haastattelut kestivät pelaajilla keskimäärin 29 minuuttia (21–39 min) ja valmentajilla keskimäärin 52 minuuttia (39–73 min). Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 58 sivua fonttikoolla 12 ja rivivälillä 1. Aineisto käsiteltiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, minkä vuoksi analyysi pohjautui kirjallisuuteen itseluottamuksesta sekä vuorovaikutuksesta.

Pelaajan itseluottamukseen vaikuttivat eniten onnistumisen tunteet, itsetuntemus sekä saavutettu asema joukkueessa. Yksilöiden välillä oli eroja siinä, mitä he pitävät merkityksellisenä itselleen. Valmentajalla oli useita tapoja tukea pelaajan itseluottamuksen rakentumista ja tärkeimpinä niistä olivat tarkkojen tavoitteiden asettaminen ja niiden seuranta, pelaajaidentiteetin vahvistaminen, palautteenanto, kehityksen tukeminen sekä luottamussuhteen rakentaminen. Ristiriitaisesti pelaajat ja valmentajat kokivat tasapuolisen kohtelun hieman eri tavalla joukkueen sisäisessä vuorovaikutuksessa. Hyvän valmentajan ominaisuuksiin U20 SM-sarjan pelaajien mielestä kuului helposti lähestyttävyys, pelaajakeskeisyys sekä tilanteen tunnistamisen taidot, eli missä kohtaa antaa palautetta tai ohjeita.

Tutkielman avulla voidaan päätellä, että valmentajalla on useita keinoja tukea pelaajan itseluottamuksen rakentumista. Jokainen urheilija on myös yksilö, minkä vuoksi valmentajan on tunnettava pelaajansa hyvin myös ihmisinä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kun pelaajan ja valmentajan välinen vuorovaikutussuhde on toimiva ja avoin, on mahdollista löytää oikeat keinot auttaa pelaajaa. Vuorovaikutuksellista puolta valmentamisessa ja joukkueurheilussa ei tulisi sivuuttaa. Se tulee huomioida myös arkipäiväisessä toiminnassa.