Erilaisten arviointimenetelmien yleisyys yläkoulun liikunnanopetuksessa ja yläkoulun liikunnanopettajien käsityksiä oppilasarvioinnista

Abstract

The aim of this Master's thesis was to investigate the prevalence of different assessment methods in secondary school physical education (PE) and PE teachers' views regarding student assessment. According to previous research, PE teachers find interpreting the assessment criteria of the curriculum challenging when assigning summative grades, and at the same time, they have little experience with formative assessment, which is known for its learning supportive effect. Despite the benefits of formative assessment, its full potential has not yet been utilized in physical education. While teachers' views of assessment may reflect how they utilize assessment in their teaching. There is limited research on PE teachers' assessment views and assessment methods in Finland. The data for the study was collected as part of the Finnish Ministry of Education and Culture funded project "Development of Assessment Competence for Teachers of Physical and Health Education" (2018–2021). An online survey was e-mailed in 2019 to members of The Association of Physical and Health Educators in Finland. A total of 201 PE teachers responded to the survey. In this study, the sample was limited to physical education teachers teaching in secondary school (N=147, 78 % females). The data was analyzed using SPSS software. A hierarchical cluster analysis was conducted on the data to identify groups of teachers with differing assessment methods. The resulting groups were compared using cross-tabulation and the chi-square test based on gender, age, and variables measuring assessment views. Additionally, open-ended responses from teachers were subjected to a data-driven content analysis by categorizing similar responses into groups. After classification, the content analysis was continued by quantifying the data. Three distinct assessment profiles were identified among PE teachers: observers (n=96), formative assessors (n=31) and measurers (n=20). The groups did not differ by age. Women were more prevalent in the group of formative assessors, while men were more prevalent in the group of measurers, but the difference was not statistically significant (p=0,261). Formative assessors more often than others believed that assessment supports lesson planning (p<0,05). Good student assessment was most frequently described as diverse, encouraging, and fair. The findings of the study on the prevalence of observation as an assessment method confirm previous beliefs about its common use in physical education. In contrast, other assessment methods are relatively rare. There are also differences in how PE teachers emphasize various methods in physical education assessment. This can lead to a situation where students are in unequal positions, with some receiving more diverse assessments compared to others. The results of the study may help teachers better understand their own assessment practices and further diversify their assessment methods.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää erilaisten arviointimenetelmien yleisyyttä yläkoulun liikuntatunneilla ja yläkoulun liikunnanopettajien käsityksiä oppilasarvioinnista. Aikaisemman tutkimuksen mukaan liikunnanopettajat kokevat opetussuunnitelman arviointikriteerien tulkinnan haastavaksi summatiivista arvosanaa annettaessa ja samalla omaavat vain vähän kokemusta formatiivisesta eli oppimista tukevasta arvioinnista. Formatiivisen arvioinnin hyödyistä huolimatta sen täyttä potentiaalia ei vielä käytetä liikunnanopetuksessa. Opettajan omat käsitykset arvioinnista voivat heijastua siihen, kuinka opettaja arviointia hyödyntää opetuksessaan. Liikunnanopettajien arviointikäsityksiä ja heidän käyttämiään arviointimenetelmiä on tutkittu Suomessa rajallisesti. Tutkielman aineisto on kerätty osana opetus- ja kulttuuriministeriön (2018–2021) rahoittamaa ”Liikuntaa ja terveystietoa opettavien opettajien arviointiosaaminen kehittäminen” -hanketta. Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry:n jäsenille lähettiin sähköpostitse sähköinen kysely vuonna 2019. Kyselyyn vastasi yhteensä 201 liikunnanopettajaa. Tässä tutkielmassa otos rajattiin yläkoulussa opettaviin liikunnanopettajiin (N=147; 78 % naisia). Aineistoa analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Aineistolle tehtiin hierarkkinen klusterianalyysi, jonka avulla pyrittiin löytämään arviointimenetelmiltään toisistaan eroavia opettajaryhmiä. Muodostuneita ryhmiä vertailtiin keskenään sukupuolen, iän ja arviointikäsityksiä mittaavien muuttujien mukaan ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö -testillä. Lisäksi opettajien avoimista vastauksista tehtiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi luokittelemalla samanlaisia vastauksia omiksi ryhmikseen. Sisällönanalyysiä jatkettiin luokittelun jälkeen kvantifioimalla aineisto. Liikunnanopettajien käyttämien arviointimenetelmien perusteella muodostui kolme opettajaryhmää: havainnoijat (n=96) sekä formatiiviset arvioijat (n=31) ja mittaustuloksia painottavat (n=20) Ryhmät eivät eronneet toisistaan iän mukaan. Naiset painottuivat formatiivisten arvioijien ryhmässä ja miehet mittaustuloksia painottavissa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,261). Formatiiviset arvioijat ajattelivat muita useammin, että arviointi tukee opetuksen suunnittelua (p<0,05). Hyvää oppilasarviointia pidettiin useimmiten monipuolisena, kannustavana ja tasapuolisena. Tutkielman tulos havainnoinnin yleisyydestä arviointimenetelmänä vahvistaa aikaisempia käsityksiä sen yleisyydestä liikunnanopetuksessa. Sen sijaan muut arviointimenetelmät olivat suhteellisen harvinaisia. Opettajien käyttämissä arvioitimenetelmissä oli myös eroja siinä, kuinka he painottivat eri menetelmiä liikunnan arvioinnissa. Tämä voi johtaa siihen, että oppilaat ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa, jos toisia arvioidaan monipuolisemmin kuin toisia. Tutkielman tulokset voivat auttaa opettajia tiedostamaan arviointiperiaatteitaan ja edelleen monipuolistamaan arviointikäytänteitään.