“Strukturointi ei saa olla itse tarkoitus, se on apuväline” : opetuksen strukturointi luokanopettajan työvälineenä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajien kokemuksia opetuksen strukturoinnista. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, millaisia kokemuksia luokanopettajilla on opetuksen strukturoinnista sekä millaisia kokemuksia luokanopettajilla on opetuksen strukturoinnin merkityksistä.

Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja sen lähestymistapa oli fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimuksen tavoitteena oli päästä käsiksi opettajien kokemuksiin opetuksen strukturoinnista. Tutkimuksen aineisto koostui kuuden luokanopettajan haastatteluista. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, hyödyntäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin tulkitsevalla fenomenologisella analyysillä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että luokanopettajien kokemusten mukaan opetuksen strukturoinnista voidaan nostaa esille oppilaan ja opettajan näkökulmat. Lisäksi opettajien kokemusten mukaan opetuksen strukturoinnissa otetaan huomioon vuorovaikutus sekä joustavuus. Opetuksen strukturointi on kiinteästi yhteydessä opetuksen suunnitteluun. Opetuksen strukturoinnin merkityksen tarkastelu osoittaa, että keskeistä on oppimisen edistämisen pyrkimys sekä oppilaan aktiivisuuden, tunnetilan ja ainutlaatuisuuden huomioiminen.