Tämän väitöskirjan tarkoituksena on tutkia, miten aikamme naispuolisten kertojien Punahilkka-tarinan versiot representoivat naissankariutta työssä ja naisessa Kristevan feminiinisen käsitteen avulla ja uudistavat Charles Perraultin ja Grimmin veljesten tarinoissa painottuvaa kulttuurista raiskaustraumaa. Väitöskirja keskittyy kolmeen kysymykseen, joista jokaista käsitellään erikseen omassa artikkelissaan. Tutkimuskysymys 1: Miten naispuolinen sankari selviytyy raiskaustraumasta naisnerouden avulla? Tutkimuskysymys 2: Miten naispuolinen sankari neuvottelee naisen sosiaalista identiteettiä feminiinisen avulla? Tutkimuskysymys 3: Miten naispuolinen sankari uudelleenrakentaa feminiinisen, ja miten prosessi muuttaa hänen suhdettaan isoäitiin? Seksuaalisuuteen liittyvä kulttuurinen trauma on keskeinen tutkimusaihe, jota Artikkeli 1 erityisesti tarkastelee. Tutkimus kuvaa, miten naispuolisten kertojien esitykset naispuolisten sankarien feminiinistä tytössä ja naisessa nivoutuvat kolmeen trau
maan liittyvään teemaan: traumakerronta, initiaatio naiseuteen keinona selviytyä traumasta ja naissukupolvien väliset suhteet keinona uudelleensuunata trauma. Tutkimuksen aineisto muodostuu kymmenestä Punahilkka-teemaan perustuvasta kirjallisesta ja visuaalisesta narratiivista, joiden tekijät ovat amerikkalaiset Margaret Atwood, Kiki Smith ja Francesca Lia Block, brittiläiset Paula Rego, Angela Carter, Tanith Lee ja Gillian Cross, sekä suomenruotsalainen Märta Tikkanen. Tutkimusmenetelmä on multimodaalinen, temaattinen lähiluku. Tutkimus hyödyntää Julia Kristevan teorioita nerosta, subjektista ja feminiinisestä, joista jälkimäisin painottuu erityisesti. Lisäksi keskeisiä ovat satututkimus ja ensimmäisessä artikkelissa traumateoria. Jokaisen artikkelin analyysia syvennetään lisäksi tutkimuksen kirjoittajan luomilla visuaalisilla tuloksilla. Artikkeli 1 osoittaa, että sankari vapautuu traumasta kertomalla sen. Traumakerronta tuo esiin feminiinin naisten välisen sitoutumisen, produktiivisen mielikuvituksen, Kristevan nerosta johdetun tyttöneron käsitteen sekä kerrotun elämän avulla. Nämä tulokset liittyvät feminiinisen kolmeen ominaisuuteen, jotka ovat riippuvuus, suhteiden sisältö sekä elämän kokonaisuus ja ajattelu/kerrottu elämä. Artikkeli 2 väittää, että naispuolisen sankari rakentaa sosiaalista identiteettiään muotoutuu naisen initiaation kautta, mikä tekee feminiinisen näkyväksi tyttöneron muodossa, sekä artikkelissa 1 mainitut feminiinisen piirteet. Artikkeli 3 osoittaa, että sankari uudelleenrakentaa feminiinisen ja muuttaa isoäitisuhdettaan mitä tulee riippuvuuteen ja suhteen sisältöön. Tutkimuksen tulos osoittaa muutoksen ja uuden trendin kulttuurisen raiskaustrauman kuvauksissa naispuolisten kertojien Punahilkka-tarinoissa. Tämä trendi on arvokas satujen kertojille ja lukijoille, jotka voivat visioida anteeksiantoa, rauhaa ja uusia mahdollisuuksia kulttuurisen raiskaustrauman jälkeisille punahilkkaisille sankareille. Lisäksi tarinat tarjoavat tukea raiskauksen uhreille. Tarjoamalla erimerkin siitä, miten naispuolinen sankari muuttaa kulttuurista raiskaustraumaa saavuttamalla feminiinisen psykoseksuaalisen kypsyyden, tutkimus hyödyttää tavallisia tyttöjä, jotka tavoittelevat vapautumista raiskaustraumasta kyetäkseen kokemaan itsensä erityisiksi. Lisäksi tutkimus laajentaa Kristevan tyttöihin liittyvää teoriaa.
...
The aim of this dissertation is to examine how female storytellers’ contemporary versions of “Little Red Riding Hood” (LRRH) represent the Kristevan feminine in girl or woman through their young-adult (or adult) heroine and transform the cultural rape trauma embedded in Charles Perrault’s and the Brothers Grimm’s renderings of the tale. In order to pursue this aim, the dissertation asks three questions, each discussed in the three separate articles, respectively: RQ1) How does the heroine overcome rape trauma through the feminine genius? RQ2) How does the heroine negotiate women’s social identity through the feminine? RQ3) How does the heroine recreate her feminine and how does this change her grandmother relationship? Cultural sexual trauma has developed into a central topic after the completion of the articles although trauma is explicitly studied only in Article 1. The dissertation emphasizes that the female storytellers represent the heroine’s feminine of girl or woman through thr
ee trauma-related themes: trauma narration, female initiation as a way to negotiate trauma, and intergenerational female relationships as a way to reorient trauma. The material of the dissertation consists of ten contemporary written and visual narratives on the topic of LRRH by female storytellers from North America, Britain, and Finland: Margaret Atwood, Kiki Smith, Francesca Lia Block, Paula Rego, Angela Carter, Tanith Lee, Gillian Cross, and Märta Tikkanen. The method used is multimodal thematic close-reading. Theoretically, the study draws on Julia Kristeva’s theories of the genius, the subject, and the feminine with a particular focus on the latter, as well as on research on fairy tales, and, in Article 1, it draws also on trauma studies. Each article’s analysis deepens the dissertation through visual results in the form of artwork created by the author that adds to the written results. Article 1 shows that the heroine overcomes rape trauma by narrating it. Trauma narration discloses the feminine through female bonding, productive imagination, the girl genius—the article’s interpretation of the Kristevan genius—and concluded by the dissertation, narrated life. The dissertation relates these results to the three qualities of the feminine: reliance, relationality, and the unity of living and thinking/narrated life. Article 2 argues that the heroine negotiates women’s social identity through female initiation, which also reveals the feminine in the form of the girl genius and the three qualities of the feminine, seen in Article 1. Article 3 demonstrates that the heroine recreates her feminine and changes her grandmother relationship in this relationship through the two feminine qualities of reliance and relationality. The dissertation results show how the cultural rape trauma of Little Red Riding Hood is transformed, arguing for the emergence of a new trend of women’s narratives on LRRH. The new trend is of value to fairy-tale audiences and storytellers, who can envision forgiveness, peace, and new horizons for red-hooded heroines after cultural rape trauma, and also offers support for victims of completed or attempted rape. Providing a role model of the heroine’s transformation of cultural rape trauma by reaching feminine psychosexual maturity, the dissertation benefits ordinary girls who seek freedom and healing from rape trauma victimization and want to discover the extraordinary in them, as well as contributes to the understanding of the girl to Kristevan scholarship.
...
