Sosiaalialan korkeakoulutettujen ACE-kokemukset

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää kvantitatiivista menetelmää käyttäen suomalaisten sosiaalialan korkeakoulutettujen raportoimien haitallisten lapsuusajan kokemusten (Adverse Childhood Experience, ACE) määrää. Tutkimukseni teoreettinen perusta rakentuu kiintymyssuhdeteorian, kiintymyssuhdetrauman, trauman ja toksisen stressin käsitteiden pohjalle, joiden avulla pyrin luomaan ymmärrystä ACE-kokemusten merkityksestä kokijalleen. Tieteenfilosofisesti tutkimukseni nojaa metodologian puolesta positivismiin ja tulosten tulkinnan puolesta kriittiseen realismiin.

Julkaisin sosiaalialan korkeakoulutettujen ACE-kokemuksia kartoittavan Webropol-kyselyn kahdella eri Facebook-alustalla joulu–helmikuun 2023–2024 aikana. Sain yhteensä 286 vastausta. Kyselyni käsittää yhteensä 14 kysymystä, joilla kartoitetaan lapsuusaikana koettua kiusaamista, psyykkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, häirintää tai laiminlyöntiä, perheen taloudellisia ongelmia tai perheessä ilmenneitä mielenterveys tai päihdeongelmia, vanhemman menettämistä, perheen taloudellisia vaikeuksia sekä positiivisista kokemuksista (Positive Childhood Experience, PCE) arvostetuksi tulemisen kokemusta kotona sekä sellaisen aikuisen läsnäoloa, jolle lapsi voi kertoa omista asioistaan. Tarkastelin kyselytutkimuksen vastauksia SPSS-ohjelmaa käyttäen ja vertailin tuloksiani aikaisemmissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin.

Tulosteni mukaan suomalaiset sosiaalialan korkeakoulutetut ovat kokeneet keskimäärin yleisväestöä enemmän ACE-kokemuksia liittyen seksuaaliseen häirintään, väkivaltaan ja kosketteluun. He ovat raportoineet myös yleisväestöä enemmän vanhempien taholta kohdistettua emotionaalista väkivaltaa ja vanhempien päihteiden käyttöä. Sosiaalialan korkeakoulutetut raportoivat niin ikään yleisväestöä enemmän vanhemman menetyksen kokemusta, perheessä ilmenneitä mielenterveysongelmia ja taloudellisia ongelmia sekä fyysistä laiminlyöntiä. Lisäksi sosiaalialan korkeakoulutetut ovat kokeneet kodeissaan yleisväestöä vähemmän arvostusta.

Asiakastyön kannalta ACE-kokemusten yleisyys työntekijöiden keskuudessa ei ole välttämättä huono asia. Aikaisempien tutkimusten perusteella ACE-kokemukset ovat yleisiä myös sosiaalialan asiakaskunnassa. Parhaimmillaan nämä kokemukset toimivat työntekijää ja asiakasta yhdistävänä tekijänä, ja menneisyyden kokemukset motivoivat työntekijää auttamistyössään. ACE-kokemukset voivat kuitenkin osaltaan vaikuttaa myös negatiivisesti työntekijöiden työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin. Pohdinkin tutkimukseni tulosten pohjalta, että haitallisten lapsuusajan kokemusten yleisyys sosiaalialan korkeakoulutettujen keskuudessa tulisi ottaa työyhteisöissä huomioon. Traumainformoitujen työyhteisöjen luominen ei olisi vain asiakkaiden vaan myös työntekijöiden etu.