Ekososiaalisesti kestävä elämä ja hyvinvoinnin ulottuvuudet : kerronnallinen elämäkertatutkimus

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin ”Kaisan ja Pirjon”, maaseudulla asuvan, ekologiseen elämään pyrkivän pariskunnan elämää ja elämäntarinoita. Aineiston runko tuotettiin kerronnallisten elämäkertahaastattelujen avulla pariskunnan kotona. Tutkielmassa havainnoitiin hyvinvoinnin ulottuvuuksia ja syviä sisäisiä motivoivia voimia haastateltavien elämäntavan taustalla. Tutkielman analyysissa hyödynnettiin useampia kerronnallisia analyysimenetelmiä. Läsnä oli myös etnografinen elementti. Hyvinvoinnin ulottuvuuksien tarkastelussa hyödynnettiin pääasiassa hyvinvointimallia, jonka Tuula Helne ja Tuuli Hirvilammi ovat muotoilleet Erik Allardtin hyvinvointiteorian pohjalta. Tarkastelussa hyödynnettiin myös Erik Eriksonin kehitysvaiheteoriaa. Ekologiseen elämäntapaan ohjaavat syvät sisäiset motivoivat voimat olivat olleet Kaisan elämässä läsnä jo nuoresta pitäen. Hänellä oli ollut vahva halu toimia maailman epäkohtien oikaisemiseksi, ja kokemus oman paikan ja identiteetin löytymisestä oli antanut voimaa toimia tämän halun mukaisesti. Pirjo oli asettunut ekologiseen elämään asteittain Kaisan tapaamisen jälkeen, ja syvempi kiinnittyminen siihen oli syntynyt Pirjon jäätyä työkyvyttömyyseläkkeelle ja myöhemmin otettua myös itsenäisesti vastuuta pariskunnan kotitilan töitä. Hyvinvoinnin ulottuvuuksien toteutumista tarkasteltiin aineiston pohjalta muotoiltujen 7 osakertomuksen kautta. Olennaista oli being-ulottuvuus: tietoisuus omista valinnoista ja oman elämän arvon ja merkityksen tunteminen. Näitä tehtiin todeksi toiminnan – doingin – kautta. Tähän tarvittiin lovingia: sosiaalisia verkostoja, yhteisöllisyyttä, rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Tälle kaikelle oli oltava having-ulottuvuutta eli riittäviä resursseja, joiden avulla selviytyä jokapäiväisestä elämästä, oppia, kehittyä, ymmärtää.