Lastensuojelun keinot ehkäistä nuorisorikollisuutta nuoren sosiaalista pääomaa vahvistamalla

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun keinoja nuorisorikollisuuden ehkäisyssä nuorten sosiaalisen pääoman vahvistamisen näkökulmasta. Nuorisorikollisuus on ilmiönä kiinnostava, eikä suotta, sillä onhan nuoruus ihmiselämän rikosaktiivisin aikakausi. Nuorisorikollisuuden taustalla voi olla useita erilaisia syitä, mutta hyvin usein ilmiön taustalla on nuoren sosiaaliset suhteet ja verkostot.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu nuorisorikollisuuden ilmiöstä ja sosiaalisen pääoman teoriasta. Tutkielmassa käsitellään nuorisorikollisuutta ilmiönä keskeisten riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden kautta, tarkastellen myös nuorisorikollisuutta lastensuojelun asiakkuuden ja nuoren saaman tuen näkökulmista. Keskeisenä teoriana tutkielmassa on James Colemanin (1988) sosiaalisen pääoman teoria. Colemanin teoriassa keskeisiä tekijöitä ovat vastavuoroisuus ja luottamus, tiedonlähteet, normit sekä sosiaaliset suhteet.

Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, joista neljä on suomenkielistä, kolme on englanninkielistä ja yksi on ruotsinkielinen. Aineiston julkaisumaat ovat Suomi ja Ruotsi, ja ne ovat julkaistu vuosina 2010–2021. Aineistoissa käsitellään nuorten rikollisuuden monialaisen ennaltaehkäisyn ja auttamisen keinoja. Aineiston analysoinnissa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkielmassa vastataan tutkimuskysymyksiin; Miten lastensuojelun keinoin voidaan lisätä nuoren sosiaalista pääomaa ja siten ehkäistä nuorisorikollisuutta? ja mitä kehitystarpeita nuorisorikollisuuden ehkäisyssä on?

Tulosten perusteella näyttää siltä, että lastensuojelun keinoin on mahdollista vaikuttaa nuorten sosiaaliseen pääomaan vahvistaen ja siten nuorisorikollisuutta ehkäisten. Tuloksissa nousi esille neljä pääteemaa nuorisorikollisuuden ehkäisemisessä: monialainen yhteystyö, tiedolla vaikuttaminen, nuoren asettaminen keskiöön sekä sosiaaliset suhteet ja verkostot. Luottamuksellisen suhteen luominen rikoksilla oireilevaan nuoreen näyttää olevan keskeinen lähtökohta sekä nuorisorikollisuuden ehkäisemisessä että sosiaalisen pääoman vahvistamisessa.