Vanhempien kokemuksia yksilökeskeisyydestä 2020-luvulla

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli tarkastella, miten yksilökeskeisyys näyttäytyy vanhempien puheissa ja millaisia kokemuksia heillä on siitä 2020-luvulla. Media on viime vuosina luonut kuvaa uupuneista, yksinpärjäävistä ja yksinäisistä vanhemmista, joten halusin tutkimuksellani selvittää, onko tämä ainoa totuus nykyajan vanhemmuudesta. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja kriittinen perhetutkimus. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan, todellisuus rakentuu sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa, ja on riippuvainen siitä, missä ajassa ja paikassa elämme. Kriittinen perhetutkimus taas ymmärtää perhesuhteet moninaisina ja kielellisesti rakentuneina merkityksinä. Tutkimukseni keskeiset käsitteet ovat yksilökeskeisyys, muuttuva perhekäsitys ja vanhemmuus. Vanhemmuutta tarkastelen erityisesti sosiaalisen vanhemmuuden näkökulmasta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia ja tutkimusaineistonani on Minna Hämäläisen keräämä aineisto, joka koostuu vanhempien kirjoituksista (14kpl) liittyen heidän omiin kokemuksiinsa vanhemmuudesta. Aineisto on kerätty 2020 vuoden alussa ja on saatavilla Aila-tietoarkistosta. Aineistosta löysin erilaisia vanhemmuuden diskursseja liittyen yksilökeskeisyyteen, jotka ryhmittelin seuraavasti: manipuloitu vanhemmuus, itsekeskeinen vanhemmuus, refleksiivinen vanhemmuus ja voi- maantunut vanhemmuus. Lisäksi tarkastelin vanhempien kuvailujen perusteella heidän perhesuhteitaan ja huomasin, että ne vastaavat kriittisen perhetutkimuksen näkemystä perheiden monimuotoisuudesta. Tutkimukseni keskeisenä tuloksena on, että yksilökeskeisyys näyttäytyi vanhempien puheissa hyvin eri tavoin ja vanhemmilla oli siitä erilaisia kokemuksia. Yksilökeskeisyys aiheutti vanhemmuudessa sekä ahdistusta, mutta myös voimaantumista. Ahdistusta tuotti yhteiskunnan ja sosiaalisen median luomat paineet ja odotukset vanhemmuudesta, vanhemman omat tarpeet suhteessa lapsen ja perheen tarpeisiin sekä yksinäisyys ja tukiverkoston puute. Näistä huolimatta, vanhemmuus ja perhe koettiin tärkeänä, ja vanhemmilla oli erilaisia keinoja käsitellä näitä tunteita. Perheiden monimuotoisuuden ja yksilöllisyyden huomioiminen lapsiperheiden palvelujärjestelmässä olisikin tärkeää, jotta perheitä voitaisiin tukea heidän toivomallaan tavalla.