The effectiveness of forest certifications in protecting biodiversity

Abstract

Luonnon monimuotoisuus sisältää koko maapallon elämän monimuotoisuuden geneettiseltä tasolta ekosysteemeihin ja maisemiin. Luonnon monimuotoisuus vähenee, ja suurin syy sille on ilmastonmuutoksen ohella elinympäristöjen häviäminen ja niiden laadun heikkeneminen maankäytön, kuten intensiivisen metsätalouden vuoksi. Metsäsertifiointijärjestelmät (PEFC, FSC) pyrkivät kestävämpään metsien käyttöön ja ovat laajasti käytössä Suomen metsissä, mutta samalla metsäelinympäristöt ja -lajit hupenevat edelleen. Sertifiointikriteerit on vasta uudistettu ja niiden tehokkuus metsien monimuotoisuuden suojelussa vaatii enemmän ymmärrystä. Samalla on huomioitava, että Suomen talous nojaa edelleen vahvasti metsätalouteen, ja tarkasteltava myös eri metsänkäsittelyiden kustannuksia. Tämän pro gradu -työn tavoitteena oli tutkia 1) miten sertifiointijärjestelmät eroavat luonnon monimuotoisuuteen liittyvien vaatimusten suhteen, 2) mitkä ovat niiden vaikutukset metsien monimuotoisuuteen, ja 3) mitkä ovat niiden vaikutukset puusta saataviin tuloihin. Työ toteutettiin käyttäen metsänkasvusimulaatiota, jolla erilaiset metsänkäsittelyvaihtoehdot simuloitiin tulevaisuuteen. Simulaatioihin valittiin satunnaisotannalla 2857 metsikköä Keski-Suomesta. Sertifiointien uusittujen versioiden luonnon monimuotoisuutta koskevat kriteerit koottiin ja mukautettiin metsänkäsittelyihin (energiapuun korjuuta, säästöpuita ja lehtipuusekoitusta koskevat kriteerit). Metsänkäsittelyä rajoitettiin alueellisten ominaisuuksien perusteella (vesistöjen puskurivyöhykkeet, pohjavesialueet, suojelualueet ja erityiskohteet). Tulokset osoittavat, että sertifiointikriteereillä käsiteltyjen metsien monimuotoisuusarvot ovat pääosin huomattavasti alhaisempia verrattuna suojeltuihin metsiin. Kolmesta skenaariosta — metsät, joita käsiteltiin ilman sertifikaattikriteereitä, PEFC:n kriteereillä ja FSC:n kriteereillä — korkeimmat monimuotoisuusarvot olivat FSC-sertifioiduissa metsissä. PEFC-sertifioidut metsät olivat monimuotoisuusarvoiltaan melko lähellä sertifioimattomia metsiä. FSC-metsät tuottivat 20,4 % ja PEFC-metsät 0,8 % vähemmän puusta saatavaa tuloa kuin sertifioimattomat metsät, mutta käytännössä FSC-sertifioidun puun parempi hinta kaventaa eroa. Tämän opinnäytetyön menetelmiä ja tuloksia voidaan käyttää metsien monimuotoisuutta koskevien sertifiointikriteerien arvioinnissa ja kehittämisessä.

Biodiversity is the entire variety of life on earth, from genetic level to ecosystems and landscapes. There is an ongoing loss of global biodiversity, and the biggest driver along with the global warming is habitat loss due to the intensive land use, for example by forestry. Forest certifications (PEFC, FSC) aim for more sustainable use of forests, and they are widely used for Finnish forests, but at the same time forest habitats and species are declining. Certifications’ criteria have recently been renewed, and their effectiveness in protecting forest biodiversity needs more understanding. Forestry is important for Finland, and it is necessary to also consider the costs of different forest managements. The aim of this master’s thesis was to research 1) how do the certification schemes differ in terms of requirements related to biodiversity, 2) what are their effects on forest biodiversity, and 3) what are their effects on timber revenues. The thesis was executed using forest growth simulation with which the different forest management alternatives were simulated into the future. Random sample of 2857 stands in Central Finland was selected for the simulations. Biodiversity related criteria from the renewed versions of the certifications were compiled and adapted to adjustments to forest managements (criteria concerning energy wood harvesting, retention trees and deciduous trees). Managements were restricted based on spatial features (buffer zones for water bodies, groundwater areas, conservation areas, and special sites). Results show that forests managed with the certification schemes are generally far from protected forests in terms of biodiversity values. From the three scenarios — forests managed without certifications, with PEFC, and with FSC — FSC certified forests had the highest biodiversity values. PEFC certified forests’ biodiversity values were rather close to uncertified forests. FSC forests brought 20.4% and PEFC forests 0.8% less income from wood than forests managed without certifications, but in practice the better price of the FSC certified wood would narrow the gap. The methods and results of this thesis can be used in the evaluation and developing the certification criteria concerning the forest biodiversity.