Varusmiespalveluksensa keskeyttäneiden sosiaali- ja terveysturva : kuinka kompleksista auttamisen järjestelmää tulisi kehittää?

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten varusmiespalveluksensa keskeyttäneet nuoret ohjautuvat ja saavat palveluja palveluksen jälkeen, ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia palvelujärjestelmässä on; Läpileikkaava teema on se, miten hyvin nykyiset julkisen sektorin toimintamallit riittävät puskuroimaan palveluksesta saapuvan keskeyttäneen haasteita ja miten palvelut toimivat yhteen kompleksiseksi muuttuneessa järjestelmässä. Teoreettisena viitekehyksenä on siis kompleksisuusteoria. Tutkimukseni pyrkii nykyisten toimintatapojen heikkouksien ja vahvuuksien analysoinnin lisäksi myös kehittämiseen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millaisista elementeistä varusmiespalveluksensa keskeyttäneiden perusturva ja palvelut koostuvat? 2) Miten palveluiden tulisi toimia kompleksiseksi muuttuneessa palvelujärjestelmässä?

Teoreettisena viitekehyksenä on yleisen kompleksisuusteorian lisäksi sitä soveltavia tutkimuksia. Sovellutukset ovat nimenomaan nuorten sosiaali- ja terveydenhuollolliseen järjestelmään mukautettuja. Työni aineistona ovat Puolustusvoimien sosiaalikuraattoreiden sekä kuntien etsivien nuorisotyöntekijöiden asiantuntijahaastattelut. Aineistonkeruu ja haastattelut toteutettiin sähköpostiviestinnän avulla. Aineistonkeruussa käytettiin lumipallomenetelmää ja haastattelut sisälsivät vuorovaikutteisuutta. Analysointi toteutettiin kaksivaiheisella sisällönanalyysillä: Tutkimuskysymykseen 1 vastattiin aineistolähtöisesti ja tutkimuskysymykseen 2 teorialähtöisesti.

Tuloksina esitetään, että varusmiespalveluksensa keskeyttäneitä auttaa ensisijaisesti nuorisotyöllinen Aikalisä-malli, jossa Puolustusvoimien sosiaalikuraattorit ja nuorisotyöntekijät ovat yhteydessä. Jatkotoimet pohtii nuorisotyöntekijä yhdessä nuoren kanssa. Kehittämiseen eli jälkimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyvät tuloksensa tämä tutkimus esittää viiden teeman kautta, jotka ovat: luottamuksen rakentuminen, polkuriippuvuus, yhteistyöllä tuotetut palvelut, tiedon omistajuus ja prosessijohtaminen. Tärkeimpiä kehittämisehdotuksia ovat nuorten ongelmien kokonaisvaltaisempi näkeminen sekä tiedonjaon lisääminen.