Vuoden kestävän yksilöllisen liikuntahoidon vaikutus lihavien aikuisten painoon, vyötärönympärykseen, kehon koostumukseen ja liikuntatottumuksiin : tuloksia Keski-Suomen Sairaala Novan liikuntalääketieteen poliklinikalta

Abstract

Lihavuus on kansanterveydellinen ongelma, johon liittyvät useat krooniset sairaudet. Liikunta on yksi lihavuuden hoito- ja ehkäisymuoto, joka on tutkimuksien mukaan vaikuttavaa myös lihavuuden liitännäissairauksien hoidossa. Liikunnan lisääminen itsenäisesti on kuitenkin haastavaa erityisesti silloin, jos lihavuuteen liittyy inaktiivisuutta ja lisäksi myös muita sairauksia. Tällöin liikunnan lisäämiseksi saatetaan tarvita yksilöllistä liikuntaneuvontaa ja ohjausta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko yksilöllisesti räätälöidyllä liikuntahoidolla vaikutuksia lihavien aikuisten painoon, vyötärönympärykseen, kehon koostumukseen ja liikuntatottumuksiin vuoden aikana. Tuloksia analysoitiin lisäksi liikuntaa lisänneiden ja ei-lisänneiden välillä, jotta voitaisiin tarkastella, onko liikunta-aktiivisuudella vaikutusta näihin muuttujiin.

Aineisto kerättiin Keski-Suomen Sairaala Novan liikuntalääketieteen poliklinikan sähköisestä potilastietojärjestelmästä. Tutkimukseen sisällytettiin 93 lihavaa potilasta (59 % naisia, ka ikä 47). Yksilöllinen liikuntahoito koostui neljästä poliklinikkakäynnistä (alkukäynti sekä 3, 6, ja 12 kk kontrollikäynnit) sekä tarvittaessa puhelinkontrolleista 0,5–2 kk välein. Valituissa muuttujissa tapahtuneita muutoksia tarkasteltiin kahdessa pisteessä: alku- ja loppukäynnillä 12 kk kohdalla. Kehon koostumusta mitattiin InBody 770 -laitteella ja liikuntatottumustiedot kerättiin potilaiden sanallisista kertomuksista poliklinikan sähköisestä potilastietojärjestelmästä.

Vuoden aikana tutkittavien paino putosi keskimäärin 4,1 % (-4,6 kg (95 % LV -6,20; -3,04 kg), p<0,001) ja vyötärönympärys kaventui 3,8 % (-4,6 cm (95 % LV -5,83; -3,27), p<0,001). Potilaiden kehon koostumus muuttui siten, että rasvamassan määrä vähentyi keskimäärin 8,8 % (-4,0 kg (95 % LV -5,36; -2,72), p<0,001), lihasmassan määrä vähentyi 1,0 % (-0,4 kg (95 % LV -0,65; -0,12), p=0,005) ja viskeraalisen rasvan arvo (VFA) putosi 8,0 % (-16,8 cm² (95 % LV -22,74; -10,77), p<0,001). Säännöllistä liikuntaa onnistui lisäämään yhteensä 67 % potilaista ja liikuntasuositusten mukaisesti liikkuvien määrä nousi 20 %:ista 60 %:iin. Keskimääräisesti viikoittainen liikunta-aktiivisuus lisääntyi 7,4 MET-tuntia (446 MET-min (95 % LV 344–549), p<0,001), kestävyysliikunnan harrastaminen lisääntyi 62 min/vk (95 % LV 46–79, p<0,001) ja lihaskuntoharjoittelu lisääntyi 45 min/vk (95 % LV 45–73, p<0,001). Liikuntaa lisänneiden (n=62) ja ei-lisänneiden (n=31) väliset erot painossa, vyötärönympäryksessä ja kehon koostumuksessa eivät saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä. Kuitenkin liikuntaa lisänneiden ryhmässä muutokset olivat kaikkien muuttujien osalta tilastollisesti merkitseviä (p<0,001), kun taas liikuntaa ei-lisänneillä merkitseviä muutoksia ei tapahtunut lukuun ottamatta rasvamassaa (p=0,044) ja VFA:ta (p<0,001), joiden määrä lisääntyi.

Yksilöllisesti räätälöidyllä liikuntahoidolla voidaan vaikuttaa positiivisesti lihavuuspotilaiden painoon, vyötärönympärykseen, kehon koostumukseen ja liikuntatottumuksiin 12 kk aikana. Löydös tukee yksilöllisen liikuntahoidon merkitystä heidän hoidossaan. Jatkossa tarvitaan tutkimusta nykyistä suuremmalla otoksella liikunnan merkityksen varmistamiseksi. Lisäksi tutkimukseen tulee sisällyttää kontrolliryhmä, joka saa tavanomaisen hoidon.

Obesity is a public health problem associated with several chronic diseases. Exercise is one way to prevent and treat obesity and studies show that it is also effective in treating obesity-related diseases. However, increasing physical activity on its own is challenging, especially if obesity is associated with inactivity and other diseases. In such cases, individual physical activity advice and guidance may be needed to increase physical activity. The aim of this study was to find out whether individually tailored physical activity treatment has an effect on the weight, waist circumference, body composition and exercise habits of obese adults over the course of a year. In addition, the results were also analyzed between those who increased and did not increase their physical activity to see if physical activity had an effect on these variables.

The data was collected from the electronic medical record system of the Department of Sports Medicine at Central Finland Hospital Nova. The study included 93 obese patients (59 % women, mean age 47). Personalized exercise therapy consisted of four outpatient clinic visits (initial visit and 3, 6, and 12-month follow-up visits) and if necessary, telephone follow-ups every 0.5–2 months. Changes in the selected variables were examined at two points: at baseline and final visit at 12 months. Body composition was measured with the InBody 770 device and physical activity data were collected from patients’ written verbal reports from the hospital’s electronic medical record system.

Over the year, subjects' weight decreased 4.1 % (-4.6 kg (95% CI -6.20; -3.04 kg), p<0.001) and waist circumference decreased 3.8 % (-4.6 cm (95% CI -5.83; -3.27), p<0.001). Body composition changed with an average reduction in fat mass of 8.8 % (-4.0 kg (95% CI -5.36; -2.72), p<0.001), a reduction in muscle mass of 1.0 % (-0.4 kg (95% CI -0.65; -0.12), p=0.005) and a reduction in visceral fat area (VFA) of 8.0 % (-16.8 cm² (95% CI -22.74; -10.77), p<0.001). Overall, 67 % of patients managed to increase their regular physical activity and the number of patients meeting the physical activity recommendations increased from 20 % to 60 %. On average, weekly physical activity increased by 7.4 MET-hours (446 MET-min (95% CI 344-549), p<0.001), endurance exercise increased by 62 min (95% CI 46-79, p<0.001) and muscular exercise increased by 45 min (95% CI 45-73, p<0.001). Differences in weight, waist circumference and body composition between those who increased exercise (n=62) and those who did not (n=31) were not statistically significant. However, in-group changes were statistically significant for all variables (p<0.001) among those who increased their physical activity while there were no significant changes among those who did not increase their physical activity except for fat mass (p=0.044) and VFA (p<0.001), which increased.

Individually tailored personalized exercise therapy can have a positive impact on weight, waist circumference, body composition and exercise habits over 12 months in obese patients. The findings support importance of personalized exercise therapy in their treatment. Future research with a larger sample size is needed to confirm the significance of physical activity. In addition, a control group receiving usual care should also be included.