Dynaamiset keuhkotoiminnat kilpauimareilla maalla ja vedessä sekä maksimaalisen uintikuormituksen yhteydessä

Abstract

Marja Päivinen Dynaamiset keuhkotoiminnat kilpauimareilla maalla ja vedessä maksimaalisen uintikuormituksen yhteydessä. Liikuntajj;siologian pro gradu-tutkielma. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän Yliopisto. Hengitys on tärkeä osa kestävyysurheilusuoritusta. Uinnin hengitys eroaa maalla tehtävien lajien hengityksestä monin tavoin. Sisäänhengitys ja uloshengitys tapahtuvat käsivetorytmin mukaan, uloshengitys tapahtuu veden aiheuttamaa vastusta vastaan ja kehonasento on vaakatasossa. Lisäksi ympäröivä vesi puristaa elimistöä ja johtaa lämpöä tehokkaasti vaikuttaen uinnin aikaiseen hengitykseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin pitkän uintiharjoitustaustan omaavien ja kokeneiden kilpauimareiden hengitystä (ventilaatiota) maalla ja vedessä. Mittauksia suoritettiin keuhkopuhalluskokeella (spirometria) levossa maalla ja vedessä sekä uinnin aikana suoritetulla ventilaation mittauksella. Saatuja lepohengitysarvoja tarkasteltiin keskenään ennen ja jälkeen uintirasituksen. Lisäksi levossa mitattavista arvoista pyrittiin päättelemään mahdollisia yhteyksiä uinninaikaiseen maksimaaliseen ventilaatioon. Mittaukset suoritettiin altaan reunalla ja vedessä sekä 100 metrin maksimaalisen vapaauinnin aikana Cosmed K4b2 laitteella, johon oli liitetty snorkkelityyppinen hengitysventtiili. K4b2 mittasi hengitystä hengitys hengitykseltä (breath by breath) menetelmällä. Uimareiden ventilaation arvot erosivat viitearvoista siten, että tilavuutta kuvaavat arvot olivat suurempia ja virtausnopeuteen liittyvät arvot pienempiä. Veteenmenolla oli alentava vaikutus spirometrian arvoihin. Vesiympäristön vaikutus oli mittauksissa pienempi kuin kirjallisuudessa on esitetty. Vedessä mitatut spirometrian arvot paranivat maksimaalisen uinnin vaikutuksesta. Uinnin jälkeen vedestä maalle nousu aiheutti spirometrian arvojen paranemisen. Maksimiventilaatio uinnin aikana oli noin 30 litraa pienempi naisuimareilla kuin miehillä. Tämä johtui erosta kertahengitystilavuudessa, silla hengitystiheys oli miehillä ja naisilla samansuuruinen. Tarkastellessa ventilaation arvoja levossa ja uintikuormituksessa todettiin, että vedessä uintiasennossa mitatut ventilaation arvot korreloituivat parhaiten uintirasituksen aikaisen maksimaalisen ventilaation kanssa Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että hatjoitelleiden kilpauimareiden ventilaatiofunktio eroaa normaaliväestöstä. Tämä ero voi johtua uintiharjoittelun spesifisestä adaptaatiosta tai ominaisuuksista, jotka uinnin pariin valikoituneilla on jo luonnostaan. Koska uimareilla hengityksen virtausnopeuteen liittyvät puhallusarvot olivat keskivertoa pienemmät, uimareiden ventilaatiofunktiota tulisi tulevaisuudessa tutkia virtausnopeuksia paremmin kuvaavan virtaustilavuussilmukka-analyysin avulla.