Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorKaikkonen, Piia
dc.date.accessioned2008-01-08T08:17:58Z
dc.date.available2008-01-08T08:17:58Z
dc.date.issued2004
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:937077
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/9282
dc.description.abstractSukanen, Piia. 2004. Erilaisten tehoharjoitusten akuutti vaikutus sykevaihteluun kestävyysurheilijoilla. Jyväskylän yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Liikuntafysiologian Pro gradu- tutkielma. Fyysisen kuormituksen on järkytettävä elimistön homeostaasia ja aiheutettava lyhyt ylikuormitustila, jotta syntyy urheilijan toivoma harjoitusvaikutus. Kestävyysharjoittelun vaikutukset tunnetaankin melko hyvin, mutta yksittäisen harjoituksen aiheuttamia autonomisen säätelyn muutoksia ei ole juurikaan tutkittu. Näitä muutoksia voidaan selvittää autonomisen hermoston noninvasiivisilla tutkimuksilla, kuten sykevaihtelua mittaamalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestävyysurheilijoilla tehoharjoitusten akuutteja vaikutuksia sykevaihteluun. Koehenkilöinä (n=8) tutkimuksessa oli kuusi miespuolista kansallisen tason suunnistajaa ja kaksi hiihtosuunnistajaa (26 ± 4 v). Koehenkilöt osallistuivat kahdeksan peräkkäisen viikon aikana kahteen maksimaalisen hapenottokyvyn testiin sekä kuuteen erilaiseen tehoharjoitukseen, joista kolme oli intervalliharjoitusta ja kolme tasavauhtista harjoitusta (intervallit: IVA 3×7 min/palautus 2 min/85 % vVO2max, IVB 3×7 min/palautus 2 min/93 % vVO2max, IVC 4×5,15 min/palautus 4 min/85 % vVO2max, tasavauhtiset: TVA 21 min/80 % vVO2max, TVB 21 min/85 % vVO2max, TVC 30 min/80 % vVO2max). Harjoitukset tehtiin juoksumatolla. Lisäksi koehenkilöiltä kerättiin sykevälitietoa 1,5 vuorokauden ajalta, alkaen harjoitusta edeltävänä iltana ja päättyen harjoitusta seuraavana aamuna. Kerätyistä sykevälitiedoista analysoitiin erilaisia sykevaihtelumuuttujia Short- Time Fourier Transform (STFT)- laskentatekniikalla. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS-ohjelmalla käyttäen toistettujen mittausten ANOVA:a. Harjoitusta edeltävissä lepomittauksissa sykemuuttujien välillä ei havaittu mitään eroja harjoitusten välillä. Verrattaessa intervalliharjoituksia keskenään syke oli IVB- harjoituksen lopussa merkitsevästi (p< 0,05) korkeampi (187 ± 12 lnt / min) kuin IVA- harjoituksessa (177 ± 10 lnt / min) ja erittäin merkitsevästi (p< 0,01) korkeampi kuin IVC- harjoituksessa (180 ± 10 lnt / min). IVA- ja IVC- harjoitusten välillä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä. Tasavauhtisia harjoituksia verrattaessa syke oli TVB- harjoituksen viimeisellä minuutilla (185 ± 12 lnt / min) merkitsevästi (p< 0,05) korkeampi kuin TVA- harjoituksessa (174 ± 14 lnt / min). TVC- harjoituksen syke ei eronnut merkitsevästi TVA- tai TVB- harjoituksen sykkeistä. Korkean taajuuden alueella mitatussa sykevaihtelussa tai kokonaissykevaihtelussa ei ollut merkitseviä eroja intervalliharjoitusten välillä eikä tasavauhtisten harjoitusten välillä harjoituksen lopussa. Loppuverryttelyn aikana IVB- ja TVB- harjoituksissa syke oli merkitsevästi korkeampi (p< 0,05) ja sykeväli merkitsevästi pienempi (p< 0,05) muihin harjoituksiin verrattuna. Akuutin 30 minuutin palautumisen aikana IVB- harjoitus erosi tilastollisesti merkitsevästi (p< 0,05) tai erittäin merkitsevästi (p< 0,01) sekä IVA- että IVC- harjoituksesta kaikkien sykemuuttujien osalta kaikkina kolmena ajankohtana. Tasavauhtisista harjoituksista TVB erosi sykemuuttujien osalta merkitsevästi (p< 0,05) tai erittäin merkitsevästi (p< 0,01) TVA- harjoituksesta, ja merkitsevästi (p< 0,05) kahtena ajankohtana TVC- harjoituksesta. Verrattaessa palautumisen aikaisia sykemuuttujia lähtötilanteeseen, havaittiin kaikkien sykemuuttujien poikkeavan palautumisen päättyessä merkitsevästi (p< 0,05) tai erittäin merkitsevästi (p< 0,01) harjoitusta edeltävästä tilanteesta. Harjoitusta seuraavan aamun ortostaattisessa kokeessa ei havaittu intervalliharjoitusten osalta merkitseviä eroja harjoitusta edeltävään lepotasoon verrattuna. Tasavauhtisten harjoitusten kohdalla ainoastaan TVB- harjoitusta seuraavana aamuna kaikki sykemuuttujat erosivat erittäin merkitsevästi (p< 0,01) harjoitusta edeltävän istumatason arvoista. Johtopäätöksenä voidaan havaita intensiteetin lisäyksen tyypilliseen tasavauhtiseen tai intervalliharjoitukseen aiheuttavan suuremman muutoksen sykevaihtelussa kuin keston lisäyksen. Lisäksi havaittiin, että tyypillinen tasavauhtinen harjoitus aiheutti suuremman muutoksen sykevaihtelussa kuin tyypillinen intervalliharjoitus.fi
dc.format.extent77 s.
dc.language.isofin
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.rightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.subject.otherfyysinen kuormitus
dc.subject.otherintervalliharjoittelu
dc.subject.othermaksimaalinen hapenotto
dc.subject.othertehoharjoitus
dc.subject.othersykevaihtelu
dc.titleErilaisten tehoharjoitusten akuutti vaikutus sykevaihteluun kestävyysurheilijoilla
dc.typeBooken
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-2004937077
dc.type.dcmitypeTexten
dc.type.ontasotPro gradufi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaLiikuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sport and Health Sciencesen
dc.contributor.laitosLiikuntabiologian laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Biology of Physical Activityen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineLiikuntafysiologiafi
dc.contributor.oppiaineExercise Physiologyen
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.contributor.oppiainekoodi5011
dc.subject.ysofyysinen kuormittavuus
dc.subject.ysoharjoittelu
dc.subject.ysosyke
dc.subject.ysokestävyyslajit


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot