Juupajoen kahdeksankulmainen kirkko : arkkitehtuurirepresentaation kulttuurihistoriallinen konteksti 1800-luvun alun autonomisessa Suomessa

Abstract

Tutkielmassa selvitetään vuonna 1838 rakennetun Juupajoen kirkon kahdeksankulmaista muotoa taide- ja kulttuurihistoriallisessa kontekstissaan. Juupajoen kirkon ja vuonna 1860 rakennetun kellotapulin rakennushistoriaa ja arkkitehtuurin lähtökohtia tunnetaan niukasti arkistolähteisiin nojaavassa kirjallisuudessa. Alun perin saarnahuoneeksi rakennetusta kirkosta ei ole tiettävästi säilynyt virallisia piirustuksia, kuten ei kellotapulistakaan. Kirkon ovat rakentaneet paikalliset tilalliset pitäjän puuseppä Juho Juhonpoika Salinin (1805–1881) johdolla.

Juupajoen kirkon arkkitehtuuria tarkastellaan suhteessa ns. akateemiseen arkkitehtuuriin. Erityisesti nostetaan esiin Ruotsin 1700-luvun lopun arkkitehtuuri-ihanteiden kulkeutuminen Suomen maalaispitäjiin sekä autonomian alussa järjestäytyneen Suomen rakennushallinnon omaksuman kustavilaisen klassismin ja myöhemmin empireklassismin ilmeneminen pyörö-kirkkoarkkitehtuurissa. Vertailevan tutkimuksen avulla analysoidaan rakennusprosessien kulkua, arkkitehtuurin tyylipiirteitä ja tekijöiden attribuutteja.

Tavoitteena oli konstruoida Juupajoen kirkon rakentamisajankohdan historiallinen konteksti, tulkita ja analysoida sen arkkitehtonisia lähtökohtia sekä pohtia kirkon tekijyyteen liittyviä kysymyksiä. Tutkimusmenetelminä hyödynnetään mikro- ja makrohistorian tasoja, hyödynnetään niin perinteistä historiantutkimusta kuin ”uusien historioiden” menetelmiä ja avointa suhtautumista erityyppisiin lähdeaineistoihin.

Keskeisiksi tutkimustuloksiksi muodostui historiallisten jatkuvuuksien ja arkkitehtuuritraditioiden ymmärtäminen ja länsimaisten kulttuurivaikutteiden leviäminen periferioihin, tekijyyden käsittäminen erilaisina toimijoina, jotka muodostavat ristiriidoista huolimatta jatkuvia kulttuuriympäristöprosesseja sekä jatkotutkimusten, dokumentoinnin ja museaalisen huolenpidon tarve ainutlaatuisesta kirkkoarkkitehtuurikokonaisuudesta ja esineistöstä.

The thesis explores the octagonal shape of the Juupajoki Church, built in 1838, within its art and cultural-historical context. The building history and architectural foundations of Juupajoki Church and the bell tower constructed in 1860 are scantily documented in literature relying on archival sources. Originally constructed as a preaching room, there are no known official draw-ings for the church, nor for the bell tower. The church was constructed by local farm owners led by parish carpenter Juho Juhonpoika Salin (1805–1881).

Juupajoki Church's architecture is examined in relation to the so-called academic architecture. Particularly emphasized is the transmission of Swedish late 18th-century architectural ideals to Finnish rural parishes and the manifestation of Gustavian neoclassicism and later empire neo-classicism in circular church architecture, that were adopted by Finland's organized building administration at the beginning of autonomy. Through comparative research, the progression of construction processes, architectural style characteristics, and attributes of the creators are analyzed.

The objective was to construct the historical context of the time of Juupajoki Church's construc-tion, interpret and analyze its architectural foundations, and contemplate questions related to the church's authorship. Research methods utilize micro and macro historical levels, drawing from both traditional historical research and methods of "new histories," with an open ap-proach to various types of source materials.

Key research results include the understanding of historical continuities and architectural tra-ditions, the spread of Western cultural influences to the periphery, the comprehension of au-thorship as diverse actors forming continuous cultural and environmental processes despite conflicts, and the need for further research, documentation, and museological care for the unique church architecture and artifacts.