Ortostaattinen sykevaihtelu, mieliala ja hormonipitoisuudet uimareilla eri harjoituskausilla

Abstract

Katja Linnakylä. 2004. Ortostaattinen sykevaihtelu, mieliala ja hormonipitoisuudet uimareilla eri harjoituskausilla. Liikuntafysiologian Pro-Gradu –tutkielma. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Autonomisen hermoston sympaattinen osa hallitsee sydämen toimintaa rasituksen aikana ja parasympaattinen osa levon aikana. Liiallisen fyysisen rasituksen seurauksena elimistö saattaa ajautua ylirasitustilaan, johon liittyy autonomisen säätelyn muutoksia. Tätä voidaan arvioida sydämen sykevaihtelulla (HRV = englannin kielen termi heart rate variability). Tässä menetelmässä yhtäjaksoisesta syketallenteesta analysoidaan peräkkäisten sykevälien pituuksia, joiden vaihteluun vaikuttaa autonomisen hermoston toiminta. Suuri sykevaihtelu osoittaa korkeaa parasympaattista ja alhaista sympaattista aktiivisuutta. Urheilijoilla on todettu olevan suurempi HRV kuin urheilua harrastamattomilla ihmisillä, mutta ylirasitustilassa se saattaa mahdollisesti vähentyä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää uimareiden sykevaihtelun, stressihormonien ja mielialan muutoksia sekä arvioida näiden avulla autonomisen hermoston toimintaa eri harjoituskausilla. Mittausjaksoina oli määrällisesti paljon harjoittelua sisältävä peruskuntokausi (PKK) sekä tehollisesti kovaa harjoittelua sisältävä kilpailuun valmistava kausi (KVK). Koehenkilöinä oli yhdeksän kansallisen tason uimaria. Koehenkilöt tekivät mittausjaksoilla joka aamu ortostaattisen testin, josta analysoitiin useita eri muuttujia sisältävä HRV (kts. seuraava sivu). Harjoittelun kuormittavuus laskettiin jokaiselta päivältä erityisesti uintiohjelmia varten tehdyllä mallilla. Suorituskyky mitattiin sadan metrin maksimaalisella uinnilla kummankin mittausjakson alussa ja lopussa. Katekolamiinien ja kortisolin eritys mitattiin yöllisestä 12 tunnin virtsakeräyksestä PKK:n alussa ja KVK:n lopussa. Koehenkilöt täyttivät mielialakyselyn jokaisen mittauspäivän aamuna sekä aina iltaharjoitusten jälkeen. KVK:lla makuulla mitatut RRImax (p=0.045), RRIka (p=0.008) ja RRImin (p=0.004) sekä RMSSD (p=0.002) ja HFP (p=0.000) olivat korkeammat sekä LF/HF –suhde (p=0.001) matalampi kuin PKK:lla. Seisomaan nousun aikana mitatut RRImax (p=0.034), RRIka (p=0.001) ja RRImin (p=0.001) sekä seisoma-asennossa mitatut RRIka (p=0.028) ja RRImin (p=0.000) olivat myös korkeammat KVK:lla kuin PKK:lla. Seisoma-asennossa syke (p=0.008), sykevaste (p=0.007), SD (p=0.038) ja RMSSD (p=0.039) olivat alhaisemmat KVK:lla kuin PKK:lla. PKK:lla useammat HRV muuttujat korreloivat harjoittelun kuormittavuuden kanssa kuin KVK:lla, kun taas osa mielialakyselyn muuttujista korreloi tämän kanssa KVK:lla mutta ei PKK:lla. Katekolamiinien ja kortisolin yöpitoisuuksissa ei ollut merkitseviä eroja eri mittausjaksoilla. Saadut sykevaihtelumuuttujien tulokset viittaavat vahvasti siihen, että parasympaattisen hermoston toiminta oli suurempaa kilpailuun valmistavalla kaudella kuin peruskuntokaudella. Lisäksi peruskuntokaudella osaa ortostaattisen testin seisoma-asennossa mitatuista muuttujista sekä kilpailuun valmistavalla kaudella seisomaan nousun aikaisista muuttujista voitaisiin tämän tutkimuksen perusteella käyttää kehon rasitustilan päivittäisessä arvioinnissa.