dc.description.abstract | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sukupuolihormonit ja veren rasva-arvot vaikuttavat liikunnan aikaiseen rasvan hapettumiseen hormonaalista ehkäisyä käyttävillä ja eumenorrisilla naisilla. Lisäksi selvitettiin korkeaintensiteettisen intervalliharjoittelun vaikutuksia rasvan hapetukseen ja sitä, eroavatko adaptaatiot ryhmien välillä.
Tutkittavat olivat 21–35-vuotiaita naisia (n = 26), jotka oli jaettu ehkäisyn käytön mukaan kahteen eri ryhmään. Tutkimus toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston NaisQs-projektia. Mittaukset toteutettiin yhteensä neljä kertaa, kahdesti ennen harjoitusjaksoa ja kahdesti sen jälkeen. Kaikki mittaukset, eli paastoverinäyte, kehonkoostumus bioimpedanssilla, rasva-aineenvaihdunnan mittaus epäsuoran kalorimetrian avulla ja testin jälkeinen laskimoverinäyte otettiin kuukautiskierron follikulaari- ja luteaalivaiheissa. Hormonaalista ehkäisyä käyttävillä mittaukset tehtiin vastaavina ajankohtina ehkäisypillerikierron alku- ja loppupuolella. Harjoitusohjelma sisälsi lämmittelyn, 4 x 4 min juoksuintervalleja (80–90 % HRmax) ja loppuverryttelyn. Harjoitus tehtiin kaksi kertaa viikossa, yhteensä kahdeksan viikon ajan.
Tulosten mukaan maksimaalinen rasvan hapetus (PFO) ei eronnut ryhmien välillä kuin yhdessä mittapisteessä, follikulaarivaiheessa ennen harjoitusjaksoa (OC 0,48 ± 0,07 g/min vs. EUM 0,40 ± 0,11 g/min, p = 0,023). FATmax, eli intensiteetti, jolla maksimaalinen hapetus saavutettiin, ei eronnut lainkaan ryhmien välillä. Vaikka sukupuolihormonien pitoisuudet erosivat pääosin ryhmien välillä, estradiolilla ja PFO:lla havaittiin yhteys vain eumenorrisilla naisilla harjoitusjakson lopussa follikulaarivaiheessa (r = 0,700 p = 0,036). Muutoin estradioli ja progesteroni eivät olleet yhteydessä rasvan hapetukseen. Myös veren rasva-arvot olivat heikosti yhteydessä rasvan hapetukseen. Glyseroli ja maksimaalinen rasvan hapetus korreloivat ehkäisyä käyttävillä harjoitusjakson jälkeen ehkäisykierron alussa (r = 0,929 p = 0,003) ja taukopäivinä (r = 0,833 p = 0,01). HIIT-harjoitusjaksolla ei saatu aikaan parannusta rasvan hapetuksessa muutoin kuin ehkäisyryhmällä taukopäivinä (0,45 ± 0,10 vs. 0,49 ± 0,10 g/min, p = 0,028). FATmax nousi koko joukolla ja eumenorrisilla naisilla follikulaarivaiheen mittauksia tarkastellessa (kaikki 51,1 ± 19,2 vs. 59,4 ± 10,0 % VO2max, p = 0,019 ja EUM 47,6 ± 17,7 vs. 64,3 ± 7,0 % VO2max, p = 0,028).
Näiden tulosten perusteella sukupuolihormonit tai veren rasva-arvot eivät olleet selkeästi yhteydessä rasvan hapetuksen suuruuteen hormonaalista ehkäisyä käyttävillä tai eumenorrisilla naisilla. Vain glyserolin pitoisuuden kasvu veressä harjoituksen aikana näytti vaikuttavan jollain tasolla rasvan hapetuksen määrään. HIIT-harjoittelulla on aiemmin saatu hyviä tuloksia rasvan hapetuksen suhteen, mutta nämä tulokset olivat ristiriidassa aiempiin tutkimuksiin nähden. Sen sijaan intensiteettiä, jolla rasvojen käyttö oli tehokkainta, saatiin nostettua. Tämä viittaa jonkinlaisiin parannuksiin kestävyyssuorituskyvyn taustalla olevissa tekijöissä.
Asiasanat: korkeaintensiteettinen intervalliharjoittelu, maksimaalinen rasvan hapetus, FATmax, hormonaalinen ehkäisy, kuukautiskierto | fi |