Tutkalla mitatun lähtönopeuden validiteetti pään yli eteen -kuntopallonheittotestissä

Abstract

Heiton lähtönopeus on tärkeä suorituskykymuuttuja yliolanheittolajeissa. Suurnopeuskameroilla toteutettu liikeanalyysi on tarkin menetelmä mittaamaan lähtönopeutta, mutta harjoittelu- ja kilpailuolosuhteissa käytetään käytännöllisyyden vuoksi useimmiten tutkalaitetta. Mittalaitteen validiteettia voidaan arvioida tarkastelemalla mittalaitteen tulosten korrelaatiota ilmiötä parhaiten kuvaavan mittalaitteen eli kriteeristandardin kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tutkalaitteen mittaaman lähtönopeuden validiteettia pään yli eteen -kuntopallonheittotestissä, kun kriteeristandardina oli markkeriton 3D-liikeanalyysi.

Kandidaatintutkielma suoritettiin osana Jyväskylän yliopiston ja Suomen huippu-urheilun instituutti KIHU:n ”keihäänheittäjien terveys ja suorituskyky” -poikkileikkaustutkimusta. Tutkittavat olivat aikuisten ja nuorten maajoukkueen sekä kansallisen tason kilpailevia keihäänheittäjiä. Kuntopallonheittotestiin osallistui yhteensä 30 keihäänheittäjää, 17 naista ja 13 miestä. Kuntopallon lähtönopeutta analysoitiin Stalker AS5 -tutkalaitteella ja SIMI Motion -liikeanalyysiohjelmistolla. Osallistujat suorittivat kolme maksimaalista heittoa, joista suurimman nopeuden tutkalla saavuttanutta käytettiin jatkoanalyyseissä (n = 30). Tutkan mittaamaa nopeutta verrattiin liikeanalyysin x-suuntaiseen ja absoluuttiseen nopeuteen eri ajanhetkillä.

Kahden riippuvan otoksen testit havaitsivat merkitsevän eron tutkalaitteen ja kaikkien liikeanalyysien nopeuksien (p ≤ 0,001), paitsi tutkan ja liikeanalyysin irrotushetken (v(x)0) nopeuden välillä (p = 0,105). Korrelaatiot tutkan ja liikeanalyysin x-suuntaisten nopeuksien välillä olivat r, ρ = 0,980–0,985, ja tutkan ja liikeanalyysin absoluuttisten nopeuksien välillä r = 0,974–0,979. Kaikki korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä (p < 0,001). Bland-Altmanin testit eivät havainneet suhteellista harhaa minkään tutkalaitteen ja liikeanalyysien nopeuksien välillä (p > 0,05).

Tutkalaite systemaattisesti aliarvioi absoluuttista nopeutta, mutta harha oli suuruudeltaan triviaali ja käytännössä merkityksetön. Tutkimuksen perusteella tutkalaite mittaa lähtönopeutta validisti, kun kosinikulma tutkalaitteen ja esineen välillä pysyy maltillisena (alle 15 °). Tutkaa voidaan siis käyttää heittosuorituskyvyn mittaamiseen ja seurantaan esimerkiksi harjoitteluolosuhteissa, ottaen huomioon laitteen oikea asettelu liikkeen suuntaisesti. Jatkotutkimusta tutkalaitteen validiteetista suuremmilla lähtökulmilla ja nopeammin liikkuvilla esineillä kuitenkin tarvitaan.