Kompleksisen turvallisuuden hallinta ja ennakointi systeemiteoreettisen lähestymistavan avulla

Abstract

Tämän tutkimuksen lähtökohta on, että kompleksisten, epätodennäköisten ja epävarmojen turvallisuuden ilmiöiden ennakointi ja hallinta on keskeinen haaste nykypäivän päätöksentekijöille. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, mitä kompleksinen turvallisuus on, miksi se on kompleksista, ja miten systeemiteoreettinen lähestymistapa soveltuu sen hallintaan ja ennakointiin. Lisäksi tavoitteena on tuoda esille, mitkä tekijät edistävät ja heikentävät kompleksisen turvallisuuden ilmiöiden ymmärtämistä, hallintaa ja ennakointia. Tutkimus on tehty systemaattisesti toteutettuna integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka laadullinen aineisto on kerätty tutkimussuunnitelman mukaisesti tieteellisistä tutkimustietokannoista. Kompleksisten systeemien dynamiikkaa havainnollistava systeemiteoreettinen viitekehys sekä laajan turvallisuuden käsitteen kuvaus toimivat pohjustuksena aiheen käsitteellisteoreettiselle tarkastelulle. Tutkimuksessa esitellään, miten systemaattisesti toteutetun integroivan kirjallisuuskatsauksen metodia ja hermeneuttista analyysia on sovellettu aiheen tarkastelussa. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui 43 monitieteistä ja sisällöllisesti monimuotoista turvallisuutta käsittelevää tutkimusta. Tutkimuksen tulosten perusteella kompleksinen turvallisuus on laajentunutta, monimuotoista, verkottunutta ja yhteenkietoutunutta muuttuvaa turvallisuutta, jota on mahdollista havainnoida, ymmärtää, hallita ja ennakoida ainoastaan valikoivasti ja rajallisesti. Se on seurausta turvallisuusympäristön toimijoiden, uhkien ja riskien runsaslukuisuudesta ja monimuotoistumisesta, sekä niiden verkottuneen vuorovaikutuksen yhteenkietoutumisesta, mikä näkyy turvallisuuden lisääntyneenä jännitteisyytenä ja epävarmuutena. Systeemiteoreettinen lähestymistapa mahdollistaa kompleksisen turvallisuuden olemuksen ja dynamiikan selitysvoimaisen tarkastelun. Lisäksi se selittää hallinnan ja ennakoinnin rajoja sekä sitä, miten niiden riittävyyttä on mahdollista lisätä. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan kompleksisen turvallisuuden tilannekohtainen, toimintaympäristön monimuotoisuutta riittävästi vastaava hallinta ja ennakointi edellyttävät toimijalta kompleksisen adaptiivisen systeemin ominaisuuksien omaksumista, mikä tapahtuu tehokkaimmin monitoimijaisen hallinnollisen kokonaisturvallisuuden muodossa. Kyky havainnoida turvallisuusympäristöä laajasti, käsitellä ja välittää informaatiota tehokkaasti, sekä ymmärtää muuttuvaa turvallisuutta joustavasti tukevat kontekstisidonnaista adaptiivista ja proaktiivista itseorganisoituvaa turvallisuuden hallintaa.

The starting point of this research is the statement that the anticipation and management of complex, improbable, and uncertain security phenomena is a fundamental challenge for contemporary decision makers. The objective of this research is to describe what complex security is, why it is complex and how applicable the systems theoretical approach is to its management and anticipation. In addition, this research aims to reveal which factors improve and impair the understanding, management, and anticipation of complex security. This research has been carried out as a systematically conducted integrative literature review. Qualitative research material was collected from academic research databases in accordance with the research plan. The theoretical framework for explaining the dynamics of complex systems and the description of the extended security concept formed the basis for the conceptual-theoretical analysis of the research topic. The application of the research method and the hermeneutic analysis on the topic is described in the research. The research material consists of 43 interdisciplinary research articles related to security. Based on the results of the research, complex security is extended, diverse, networked, and intertwined changing security that can only be observed, understood, managed, and anticipated selectively and in a limited way. It is the result of the increase in quantity and diversity of the different actors, threats, and risks in the security environment, and the intertwining of their networked interaction, which is perceived as increased tension and uncertainty. The explanatory power of the systems theoretical approach enables the observation and clarification of the characteristics and dynamics of complex security. In addition, it explains the limits of management and anticipation of complex security and how it is possible to increase their requisite variety. According to the conclusions of the research, situation-specific management and anticipation of complex security that adequately corresponds to the variety of the operating environment requires the actor to adopt the characteristics of a complex adaptive system, which is most effectively done in the form of multi-actor comprehensive security governance. The ability to observe the security environment broadly, process and communicate information effectively, and understand changing security flexibly support context-bound adaptive and proactive self-organizing security management.