Association of functional age with physical activity in older people living at home

Abstract

Useita biomarkkereita ja niiden yhdistelmiä on kehitetty mittaamaan ikääntymistä, jotta saavutettaisiin syvempi ymmärrys ikääntymisestä ilmiönä kuin mihin kronologisen iän avulla pystytään. Osalla biomarkkereista kerätään tietoa ikääntymisestä erilaisten toiminnallisten mittausten avulla. Fyysisen aktiivisuuden on osoitettu edesauttavan ikääntyneiden toimintakykyä monin tavoin. Ikääntymiseen liittyvät toimintakyvyn muutokset voivat kuitenkin rajoittaa fyysistä aktiivisuutta ja ikääntymisen on havaittu olevan yhteydessä fyysisen aktiivisuuden tason laskuun. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia toiminnallisen biologisen iän summamuuttujan (fBioAge) yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen kotona asuvilla iäkkäillä henkilöillä.

Tämän poikkileikkaustutkimuksen aineisto koostui väestöpohjaisen tutkimuksen osallistujista, jotka käyttivät kiihtyvyysanturia vähintään kolme päivää ja joilla oli tulos kaikkien summamuuttuja fBioAge:n osatekijöiden mittauksista: itseraportoitu kuulo ja näkö, maksimaalinen puristusvoima, kävelyaika (3 m) ja hengityselimistön toiminta (uloshengityksen sekuntikapasiteetti, FEV1) (n=407, 61.7 % naisia). Toiminnalliset mittaustulokset muutettiin standardipisteiksi, joista muodostettiin summamuuttuja fBioAge. Heikommat tulokset toiminnallisista mittauksista viittaavat korkeampaan toiminnalliseen ikään. Osallistujat edustivat ikäryhmiä 75-, 80- ja 85-vuotiaat. FBioAge:n yhteyttä fyysiseen aktiivisuuden kokonaismäärään sekä keskiraskaan-raskaan fyysisen aktiivisuuden määrään tarkasteltiin lineaarisella regressioanalyysilla. Regressiomallit vakioitiin iällä, sukupuolella, elintapatekijöillä (tupakointi ja alkoholin käyttö), kroonisten sairauksien lukumäärällä, painoindeksillä (BMI) sekä apuvälineiden käytöllä.

FBioAge vaihteli 24.2 ja 98.7 välillä ja oli keskimäärin 49.4 (keskihajonta 9.8). Naisten fBioAge oli keskimäärin korkeampi kuin miesten (naiset 50.6 ja miehet 47.4, p=0.001). Korkeampi fBioAge oli yhteydessä vähäisempään fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään (iällä ja sukupuolella vakioitu standardoitu regressiokerroin = -0.205, p<0.001) ja keskiraskaan-raskaan fyysisen aktiivisuuden määrään (-0.183, p<0.001). Perusmalleissa ei ollut interaktiota iän ja sukupuolen välillä. Vakiointi elintapatekijöillä ei vaikuttanut tuloksiin. FBioAgen yhteys fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään (-0.125, p=0.008) ja keskiraskaan-raskaan fyysisen aktiivisuuden määrään (-0.105, p=0.027) säilytti tilastollisen merkitsevyytensä täysin vakioiduissa malleissa.

FBioAge on yhteydessä objektiivisesti mitattuun fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään sekä keskiraskaan-raskaan fyysisen aktiivisuuden määrään iästä ja sukupuolesta riippumatta. Yhteys näyttäisi olevan hieman vahvempi miehillä kuin naisilla sekä 85-vuotiaiden ikäryhmässä. Vaikuttaisi siltä, että mitä korkeampi toiminnallinen ikä on, sitä vähemmän on fyysistä aktiivisuutta. Tulevaisuudessa tarvitaan pitkittäistutkimuksia toiminnallisen iän ja fyysisen aktiivisuuden yhteyden syy-seuraus-suhteen selvittämiseksi tutkimusjoukossa, jossa on laajempaa vaihtelua toimintakyvyssä.

Several individual biomarkers and sets of biomarkers, for example epigenetic clocks, have been developed to measure and gain a deeper understanding of ageing than we can achieve through chronological age. Some biomarkers focus on obtaining information about ageing trough different functional measurement. Physical activity (PA) has been shown to be beneficial for older adults’ functional ability in many ways. However, age-related changes in functional capacity can hinder engagement in physical activity and ageing is associated with a decline in PA levels. The aim of this thesis is to investigate the association of a sum variable of functional biological age (fBioAge) with PA in older people living at home.

This cross-sectional study included participants from a population-based study who had worn an accelerometer for at least three whole days and who had participated in measurements of all the elements of sum variable fBioAge: self-reported hearing and vision, maximal isometric hand-grip strength, walking time (3m) and respiratory function (Forced Expiratory Volume in the first second, FEV1) (n=407, 61.7% women). Five functional measurement results were transformed to standard scores and summed up together to create the sum variable fBioAge. Weaker results from the five functional measurements indicate higher functional age. Participants represented age cohorts of 75-, 80- and 85-years. Linear regression analyses were used to investigate the associations of fBioAge with total PA and absolute moderate to vigorous PA (MVPA). Regression models were adjusted for age, sex, lifestyle factors (smoking and alcohol consumption), a number of chronic diseases, Body Mass Index (BMI) and use of assistive devices.

FBioAge ranged between 24.2 and 98.7 with the mean of 49.4 (SD 9.8) in all participants. Women’s fBioAge scores were higher on average compared to men (women 50.6 and men 47.4, p=0.001). Higher fBioAge was associated with lower amount of total PA (age and sex adjusted standardized coefficient = -0.205, p<0.001) and absolute MVPA (-0.183, p<0.001). There was no interaction for age and sex in the basic models. Further adjustment for lifestyle factors did not affect the results. The association of fBioAge with total PA (-0.125, p=0.008) and absolute MVPA (-0.105, p=0.027) remained statistically significant in the fully adjusted models.

FBioAge is associated with objectively measured total PA and absolute MVPA independent of sex and chronological age. However, the association appears to be slightly stronger in men than in women and in the age group of 85 years. It seems that the higher functional age is, the less physically active older people are. Future research is needed to examine the causal relationship between functional age and physical activity in longitudinal study designs with a population that has greater variance in functional ability.