Nikita Hruštšovin viimeiset vallan vuodet (1960–1964) samizdat-satiirissa ja päiväkirjoissa

Abstract

Tutkimus käsittelee Neuvostoliiton valtionpäämiehen, Nikita Hruštšovin valtakauden viittä viimeistä vuotta (1960–1964) maanalaisen satiirikirjallisuuden osoittamista temaattisista näkökulmista. Analysoin suosittua samizdat -satiiria, jonka kuvaamaa Neuvostoliittoa vertaan aikalaisten todellisuuteen mittavan päiväkirja-aineiston avulla. Samizdatilla tarkoitetaan valtion sensuurikoneiston ulottumattomissa tuotettuja, kopioituja ja levitettyjä kulttuurituotteita. Tutkimukseni piiriin valikoitui kolme maanalaista satiiriteosta: Juli Danielin This is Moscow Speaking, Andrei Sinjavskin Oikeudenkäynti alkaa ja Vladimir Voinovitšin Sotamies Ivan Tšonkinin ihmeelliset seikkailut. Tutkimus peilaa satiiriteoksissa eniten sivutilaa vieneitä pilkan kohteita aikalaisten päiväkirjamerkintöihin. Nämä olivat: valtionpäämiesten henkilökultit, kansaan kohdistunut valvonta ja Neuvostoliitossa heikosti toteutuva oikeusvaltio. Satiiriteokset mukailevat aikakauden päiväkirjamerkintöjä. Sisäpoliittiset puheenaiheet ovat molemmissa hyvin verrannollisia sekä sisällöltään että tyyliltään. Sivutilaa täyttivät valtionpäämiesten ja työläisten mobilisointiin tarkoitetut henkilökultit, oikeusmurhat sekä epäluottamus viranomaisia kohtaan. On selvää, että vaikka maassa, jossa ei ollut vapaata mediaa ja jossa toimi mittava sensuurilaitos, kansa oli hyvin tietoinen heidän keskuudessaan vallinneista ongelmista. Virallisten tiedonlähteiden sijaan juoruttiin, yritettiin salakuunnella länsimaisia radio-ohjelmia ja luettiin laitonta kirjallisuutta, joka laajalti vastasi kansan mielipiteitä ja näkemyksiä tavallisen ihmisen arjesta Hruštšovin Neuvostoliitossa.