Luontoliikunnan harrastusaktiivisuus ja suosituimmat luontoliikunnan muodot : sosiodemografiset erot suomalaisten luontoliikunnan harrastamisessa

Abstract

Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia sosiodemografisia eroja suomalaisten luontoliikunnan harrastusaktiivisuudessa ja suosituimmissa säännöllisesti harrastettavissa liikuntamuodoissa. Luontoliikunta on suhteellisen edullista, sen saavutettavuus on Suomessa hyvä, ja se voi tarjota erilaisia psyko-fyysis-sosiaalisia terveyshyötyjä. Tämän vuoksi luontoliikunta voidaan nähdä potentiaalisena liikunnan ja terveyden edistämisen instrumenttina eri väestöryhmissä.

Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Suomen Ladun 2020 bränditutkimuksen osanottajat (n= 1762). Tutkimusaineisto on kerätty internetkyselyllä, jossa osallistujat raportoivat luontoliikunta-aktiivisuuttaan ja säännöllisesti harrastamiaan luontoliikuntamuotoja. Lisäksi osallistujilta kysyttiin taustatietoina sukupuolta, ylintä koulutusta, ikää, asuinaluetta, suuraluetta ja elämäntilannetta. Aineistosta analysoitiin tilastollisia eroja yllä mainittujen sosiodemografisten tekijöiden perusteella käyttäen Pearsonin Khiin -neliötestiä ja z-testiä.

Tulosten mukaan nuoret, lapsuuden kodissa asuvat vastaajat olivat aktiivisempia luonnossa liikkujia kuin työikäiset. Korkeakoulutetut kuuluivat harvemmin vähän luonnossa liikkuviin kuin perus- tai ammattikoulutaustaiset vastaajat. Ammattikoulutaustaiset miehet ja yksin asuvat miehet liikkuivat luonnossa vähemmän kuin vastaavien ryhmien naiset. Etelä-Suomen suuralueen vastaajissa oli eniten vähän luonnossa liikkuvia. Ikä sekä asuin- ja suuralue olivat yhteydessä myös suosituimpiin luontoliikuntalajeihin. Nuoret suosivat vauhdikkaita ja fyysisesti kuormittavia lajeja, kuten juoksua, pyöräilyä ja laskettelua. Aikuiset harrastivat mm. pyöräilyä, päiväretkeilyä ja hiihtoa, ja vanhimmat vastaajat suosivat rauhallisempia liikuntamuotoja, kuten sauvakävelyä.

Suurin osa tuloksista oli linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa, mutta osin tutkimuksessa tehtiin myös uusia havaintoja esimerkiksi luontoliikuntalajien harrastamisesta eri väestöryhmissä. Jos luontoliikuntaa tulevaisuudessa hyödynnetään laajemmin osana terveys- ja hyvinvointipalveluja, on tärkeää ymmärtää, että mieltymykset luontoliikunnan harrastamisessa voivat erota sukupuolen, iän, koulutuksen ja elämäntilanteen mukaan. Luontoliikuntaa järjestävien tahojen, kuten kuntien, järjestöjen ja seurojen, tulee huomioida myös alueelliset erot harrastamisen mahdollisuuksissa ja suosituimmissa luontoliikuntalajeissa. Kuitenkin panostaminen helposti saavutettavaan, matalan kynnyksen luontoliikuntaan kuten kävely-, pyöräily- ja hiihtoreittien kunnossapitoon, tukee todennäköisesti parhaiten suomalaisten liikunta-aktiivisuutta sosiodemografisista lähtökohdista riippumatta.